| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Hoitotaso uhattuna
Terveyskeskushammaslääkäri ei voi kirjoittaa lähetettä yksityisen suuhygienistin vastaanotolle.
Vuoden alussa Kela uudisti suuhygienistien toimenpidekoodit, joiden perusteella potilas on saanut lakiin perustuvan sairausvakuutuksen suorakorvauksena.
Suorakorvaus poistettiin, jotta mahdollistettaisiin korvaus niillekin potilaille, jotka käyvät ammatinharjoittajina toimivien suuhygienistien vastaanotolla. Näitä potilaita on huomattavasti vähemmän kuin niitä, jotka käyvät palkansaajina toimivien suuhygienistien vastaanotolla.
Tiedottaminen korvausmuutoksesta on koettu harhaanjohtavaksi. Muutos on ollut ymmärrettävissä väärin. Ikään kuin korvaus itsessään olisi jotakin uutta, mitä ennen ei olisi lainkaan voinut saada.
Lisäksi on ollut väärinymmärrettävissä, että korvaussumma olisi korkeampi kuin mitä se todellisuudessa on. Suorakorvauksen menettämisestä ei ole kerrottu lainkaan.
Uudistus on aiheuttanut kaikille osapuolille suurta haittaa. Potilas on vuoden alusta lähtien tarvinnut hammaslääkärin lähetteen saadakseen korvausta ylipäänsä.
Muuttunut käytäntö on aiheuttanut kohtuuttomasti ylimääräistä työtä entuudestaan kiireisellä ajanvaraustiskillä, kun paperitöiden kasaantumisen lisäksi hämmentyneille potilaille joudutaan selittämään, mistä muutoksessa on kyse.
Lähetettä on perusteltu hoidon tarpeen kirjaamisella ja potilaan yleisterveyden erityisellä huomioimisella. Todellisuudessa näillä seikoilla on merkitystä vain niille ammatinharjoittajina toimiville suuhygienisteille, jotka eivät ole potilasta ennen tavanneet.
Kummallisinta uudistuksessa on, että terveyskeskushammaslääkärin ei sallita kirjoittaa vaadittavaa lähetettä. Kuinka tämä on mahdollista, ja miten se selitetään potilaille?
Yksityisellä vastaanotolla käynti pelkän lähetteen vuoksi aiheuttaa lisäkustannuksia sekä potilaalle että Kelalle. Kun resursseja suunnataan väärin, heikentyy potilaan oikeusturva.
Pahimmillaan tilanne johtaa ennaltaehkäisevän hammashoidon loppumiseen. Sen mitätöiminen tulee heijastumaan laajalle, kun hoitamatta jättämisen aiheuttamat vakavat haitat hampaistossa vaativat tulevaisuudessa vielä nykyistä enemmän erikoishoitoja.
Yksityinen taho vastaa leijonan osasta hammashoitoa. Hammasterveys ei ilman sitä olisi Suomessa niin hyvää kuin se nyt on.
Ennaltaehkäisevän hoidon kuoleminen alentaisi romahdusmaisesti hoidon korkeaa tasoa. Tätä ei pidä sallia.
Kansantaloudellisesti viisainta ja edullisinta olisi hoitaa yksityisesti pelkkiä aikuispotilaita, ja kunnallisesti vain lapset sekä nuoriso. Silloin terveyskeskusten hoitojonot saataisiin purettua ja hoitoa vaativat hampaat hoidettua. Hoitotakuuta ei enää tarvittaisi.
Kunnallisessa hammashoidossa voitaisiin keskittyä ennaltaehkäisyyn, kunhan ensin hoidettaisiin niiden lasten ja nuorten hampaat, jotka jo ovat ehtineet pahoin vaurioitua.
Yksityisillä vastaanotoilla ennaltaehkäisystä huolehtisivat sen ammattilaiset, suuhygienistit.
Suuhygienistien suorakorvaus palautettaisiin. Korvaustaso yksityisestä hammashoidosta nostettaisiin 60 prosenttiin, jollaisena sitä muinoin on kansalaisille markkinoitu, mutta johon se koskaan ei ole yltänyt.
Juha Lindgren Puheenjohtaja Suomen Hammaslääkäriasemat Ry
|
|
