Ympäristöministeriössä valmistellaan lakiesitystä asuntojen peruskorjausavustuksista, joiden päämääränä on elvyttää vaikeuksissa olevaa rakennusalaa.
Näkisin, että asian valmistelussa tulisi ottaa huomioon muutamia käytännön seikkoja, joihin olen viime päivinä törmännyt.
Taloyhtiössämme Kuopiossa pidettiin yhtiökokous, jossa hyväksyttiin putki- ja sähköverkostoremontin käynnistäminen.
Asun kyseisen yhtiön pienessä kaksiossa, jonka pinta-ala on 45,3 neliömetriä, ja asuntoni osalta remontin kustannukset kohoavat miltei 36 000 euroon. Tämä merkitsee miltei 800 euron hintaa neliöltä. Kauheata!
Käytännössä tämä merkitse sitä, että remontin toteutuksella minä menetän henkilökohtaisesti vähintäänkin noin 25 000 euroa taivaan tuuliin.
Yhtiössä on paljon sijoitusasuntoja, joiden omistajien päähuoli oli se, että osakkaiden remonttikustannusten maksu kirjataan juuri oikeilla sanoilla yhtiökokouksen pöytäkirjaan, että he saavat vähentää työstä koituvat rahoitusvastikkeet tai kertasuorituksen pääomatulon verotuksessaan.
Tietenkään tämäkään ei tee remonttia heidän kannaltaan älykkääksi, mutta he hyötyvät kuitenkin sijoittajastatuksestaan merkittävästi. He saavat pääomatuloveroistaan vähennyksen, joka tuottaa 28 prosenttia remontin kaikista kustannuksista.
Asunnoissa asuvat eivät saa taloyhtiön lainoista edes korkovähennyksiä, vaan he maksavat kaiken raskaimman jälkeen.
Kovistelin remontin kalleutta, johon vastauksena on se, että remontin tekijöillä on töitä enemmän kuin pystyvät tekemään. Lama ei ole alentanut hintaa vähääkään, vaan hintataso oli suunnilleen sama viime keväänä.
Tässä eivät avustukset merkitse mitään, ja jos niitä myönnetään, ne pitäisi suunnata uustuotantoon, jossa vaikeudet ovat todellisia. Nyt ne virtaavat rakennusyrittäjien kukkaroihin korkeampina hintoina ja pitävät ainoastaan yllä alan ylikuumennutta tilannetta.
Kun lainsäädäntöä valmistellaan, olisi ehkä mielekästä pohtia tarkoin avustuksen määrää ja ajankohtaa. Tarvitsevatko korjausrakentajat tällaista piristysruisketta? Onko oikeudenmukaista, että asunnoissa asuvat omistajat ovat remonttikustannusten verotuskohtelussa heikommassa asemassa kuin asuntoihin sijoittajat?
Minun tapauksessani pienen omistusasunnon asumiskustannukset kohoavat hoitovastikkeen ja rahoitusvastikkeiden kautta arviolta ainakin 550 euroon kuukaudessa, mikä on suunnilleen sama kuin vastaavan vuokra-asunnon vuokra.
Entiseen tulee lisää runsas 350 e/kk seuraavan 15 vuoden ajalle. Tähän kyllä uppoaa moninkertaisesti se luvassa ollut elvyttävä veronkevennys, jonka piti nostaa kansalaisten ostovoimaa kotimarkkinoiden kysynnän ylläpitämiseksi.
Miten selviää se vanhus, joka asuu pienessä elämäntyönä säästetyssä asunnossaan kansaneläkkeen turvin ja joutuu maksamaan tällaiset asumiskustannukset?
Eikö hänen osaansa olisi tärkeämpi helpottaa kuin sijoittajan, joka omistaa kymmeniä sijoitusasuntoja ja joka kertoi voivansa vähentää koko 35 000 euroa kertavähennyksenä yhden vuoden pääomatuloistaan?
