| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Kohti lähimmäisenrakkautta
Minne menee kirkkomme, kysyi Pentti Oinonen mielipidekirjoituksessaan (SS 15.8.2010). Hänen mielestään kirkon uudistuminen esimerkiksi vihkimällä samaa sukupuolta olevia pareja on pikkurillin antamista pirulle. Kantaansa Oinonen perustelee Raamatulla.
Mutta minkälaiseen avioliittonäkemykseen Oinonen haluaisi meidän palaavan tai sitoutuvan? Siihenkö Vanhan Testamentin mukaiseen yhden miehen ja usean naisen moniavioiseen taloudelliseen yhteenliittymään, jossa vaimot olivat miehensä omaisuutta?
Haluaisiko Oinonen myös noudattaa muita Raamatun avioliittoa ja perhettä sääteleviä käskyjä ja kehotuksia? Pitäisikö meidän edelleen kivittää aviorikoksen tehneet naiset ja myös kurittomat lapset kuoliaiksi? Tulisiko miehen edelleen naida veljensä leski ja tehdä hänelle lapsi?
Ja mitä tekisimmekään erilaisia aviorikoksia tehneille miehille sekä miesten kanssa makaaville miehille, kun Raamattu käskee heidät tappaa?
Sillä eihän ole mitenkään loogista se, että Raamatusta otetaan yksi lause, jota pitäisi tarkasti noudattaa ja jätetään toinen huomiotta. (Luettelo erilaisista seksuaalisuuteen liittyvistä tappokäskyistä löytyy 3. Mooseksen kirjasta luvusta 20).
Kirkkojen tulee olla yhteisöjä, joihin me kaikki voimme osallistua ilman minkäänlaista huolta kelvollisuudestamme. Ahtaat ja ehdottomat julkiset kannanotot kirkkojen ja niiden jäsenten taholta haavoittavat syvästi oman erilaisuutensa kanssa kamppailevia, erityisesti nuoria. Ottakaamme kristittyinä kantaa niin, että emme haavoita sanoillamme ja lisää siten psyykkistä kärsimystä.
Raamattua on tulkittu ja tulkitaan kunkin ajan tieteelliseen tietoon, yhteiskunnallisiin käytäntöihin ja arvoihin peilaten. Pysyvää ja muuttumatonta on evankeliumin henki, jossa käsketään rakastamaan eikä tuomitsemaan.
Onneksi myös avioliitto- ja perhekäsityksemme on vuosisatojen saatossa kehittynyt erilaiseksi kuin se, josta Vanhassa testamentissa puhutaan. Ja toivottavasti kirkkomme jatkaa edelleen kehittymistään nyky-yhteiskunnan tiedon ja käytäntöjen mukaisesti kohti toiminnallista ja elävää lähimmäisenrakkautta.
Tämänkaltainen kehitys on myös sitä vihreiden ajamaa politiikkaa, jossa tasa-arvo ja ihmisoikeudet, eli lähimmäisenrakkaus, ovat käytännön tekoja eivätkä vain juhlapuheiden retoriikkaa.
Anne Paulo-Tuovinen Psykologi Hannele Nykänen Teologi Pohjois-Savon Vihreät Naiset ry
|
|
