Aluehallinnon malli kaipaa nykyaikaistamista, mutta vaihtoehtojen paremmuudesta ei liene kiistatonta näyttöä. Suuruuden ekonomian hyötyjä ei ole kyetty todentamaan.
Terveydenhuolto tulisi irrottaa Lääkäriliiton esityksen mukaisesti kuntien vastuulta.
Vastuu pitäisi keskittää valtakunnallisille toimijoille. Mallista on erinomaisia kokemuksia muista Pohjoismaista.
Kotiseutu ja sille ominainen kulttuuri eivät liitoksenkaan myötä mihinkään katoa. Päinvastoin alankynteen joutumisen tunne voi elvyttää tiiviimpää yhteisöllisyyttä.
Ihmiset aktivoituvat toistensa ympärille, kun ymmärretään, että yhteisiin asioihin vaikuttaminen vaatii aiempaa ponnekkaammin yhteen hiileen puhaltamista. Kyläyhdistyksiä perustettaisiin, ja kotiseutuhenki saattaisi kasvaa.
Pienissä kunnissa valta voi keskittyä pienen eliitin hyppysiin.
Samat vaikuttajat hoitavat yhteisiä asioita niin kunnan, seurakunnan kuin järjestömaailman ja elinkeinoelämän keskeisimmillä paikoilla.
Mielipide-eroista huolimatta uudistusten äärellä vaaditaan sopeutumista ja yhteistyön henkeä.
Vaikka kuntauudistusta on valmisteltu suomalaiselle politiikanteon perinteelle ehkä vieraalla tavalla, liian pitkälle viety ja ylipolitisoitu kiukuttelu ja kapinointi kostautuu ennen pitkää.
