Pieksämäellä sattui syyskuussa 2010 jalankulkijan kuolemaan ja toisen loukkaantumiseen johtanut yliajo suojatiellä. Nuorukainen ajoi ylinopeutta lähes 1,5 promillen humalassa (SS 27.01.).
Etelä-Savon käräjäoikeus oli tuominnut ajajan kolmen vuoden ja kolmen kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Itä-Suomen hovioikeus muutti sen kahden vuoden ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi sekä määräsi lisäksi 90 tuntia yhdyskuntapalvelua.
Kun tiedetään rikokseen syyllistyneiden suhtautuminen ehdonalais- ja yhdyskuntapalvelutuomioihin, niin se tarkoittaa käytännössä lähes vapauttavaa tuomiota, vaikka perusteena oli törkeä kuolemantuottamus, törkeä vammantuottamus ja törkeä rattijuopumus.
Hovioikeus piti lieventävänä sitä, että miestä ei ollut aiemmin tuomittu vankeuteen. Onko tulkinta se, että ensimmäistä rikosta ei lasketa miksikään, vaan katsotaan sitten toisen uhrin jälkeen?
Tällaiset tuomiot ja niitä lieventävät perustelut ovat kaukana oikeasta laintulkinnasta ja kansan ymmärtämästä oikeudenmukaisuudesta lain edessä. Hovioikeuden jäsenistä yksi oli eri kannalla, hänen mielestään oikeudenmukainen tuomio olisi ollut ehdoton vankeusrangaistus.
Mieltäni on vaivannut myös lapsiin ja naisiin kohdistuneet hyväksikäytöt ja raiskaukset. Usein tuomiot julistetaan ehdonalaisina ja uhrien vaatimat korvaukset pudotetaan olemattomiin.
Kun puolustuskyvytön lapsi joutuu tällaisen rikoksen uhriksi, tulee mielestäni unohtaa ehdonalaistuomiot ja lieventävien syiden etsiminen.
Kun rikokseen syyllistynyttä ymmärretään, niin uhri jää usein yksin kokemansa kanssa kantaen usein tätä taakkaa läpi elämänsä.
Pedofiilien ja hyväksikäyttäjien tuomiot ovat niin lieviä, että niillä tuskin on mitään merkitystä yhä pahenevan ongelman ratkaisemisessa.
Tässä olisi lainsäätäjillä ja oikeuslaitoksella miettimisen paikka. Laskeutukaa sieltä jalustaltanne tavallisen kansan joukkoon.
