Kuopio mainostaa itseään luistelukaupunkina, mutta se on kaukana todellisuudesta.
Lippumäelle saatiin vasta tammikuun lopulla jonkinlainen luistelurata, jota valvotaan niin huonosti, ettei sinne kannata mennä törmäilemään kovassa vauhdissa toisten kanssa.
Tulee vain ikäviä ja surullisia seurauksia kaikille osapuolille, jos kovalla nopeudella törmäät yllättäen radan poikki luistelevaan lapseen.
Sama kuin ajaisit mopolla lapsen päälle terävät, pitkät sapelit jaloissasi.
Linurin aikana valvonta vielä kumminkin jollakin tavalla toimi.
Huonojen jääolosuhteitten vuoksi vasta nyt päästiin tekemään jonkinlainen luistelurata järven jäälle, mutta sekin talkoovoimin ja pienellä porukalla.
Muissa kaupungeissa, joissa on ulkotekojäärata, on jo luisteltu kolme kuukautta.
Luistelukausi lyhenee entisestään, kun huomioidaan vielä viikkoja kestävät paukkupakkaset.
Eihän silloin voi liikkua kuin oman terveytensä kustannuksella. Keuhkoissa kun ei ole tuntoaistia, ne voivat vaurioitua kylmästä.
Nämä asiat kun ynnätään yhteen, niin Kuopiossa luisteluaika supistuu vajaaseen kahteen kuukauteen, kun muissa kaupungeissa luistellaan viitisen kuukautta.
Kaupungilla ei ole muka rahaa. Olisi ymmärrettävää, jos oikeasti olisi rahapula.
Sitä en taas ymmärrä, että rahaa kuluu viisi miljoonaa virkamiesten keskinäiseen riitelyyn kalahallin säilyttämisestä. Kuitenkin halli lopulta sitten puretaan, eivätkä ao. virkamiehet siitä joudu minkäänlaiseen taloudelliseen vastuuseen.
Tuolla rahalla olisi tehty ulkotekojäärata ja olisi vielä jäänyt miljoonia kassaankin.
Rahaa riittää myös penkkiurheiluun, lisää katsomoita läskistyville katselijoille.
Ihmisten omaan aktiiviseen liikkumiseen ja terveyden edistämiseen ei rahaa tunnu löytyvän.
