Miljoonan asukkaan fosforipäästöjä vastaavan vuodon paljastuminen Suomenlahden itäosasta ei kerro ympäristöntutkimuksen tasosta erityisen hyvää.
Olisihan tutkijoitten toki pitänyt tietää, että Tallinnan ja Pietarin välillä olevassa sedimenttisyntyisessä kallioperässä on paljon eloperäisiä fosforiitti- ja palavakiviesiintymiä, joita on myös paljon hyödynnetty. Alueilta virtaavat luonnonvedet ovat kuljettaneet fosforia mereen kautta aikain.
Luulisi löydön nyt kumoavan väitteen, että maatalous on Itämeren pahin saastuttaja. Vahinko on tosin jo tapahtunut, kun tutkijat ovat saaneet valtiovallan sen korkeinta johtoa myöten uskomaan tuohon väitteeseensä.
Sen seurauksena maamme korkeatasoinen puhdas lannoiteteollisuus ja kallioperämme arvokkaat fosfori- ja niobiesiintymät on luovutettu ulkomaisiin käsiin. Siitä taas on seurannut lannoitteiden hintojen nousu pilviin.
On todella mielenkiintoista nähdä, millaiseksi tutkijat maatalouden osuuden Itämeren saastuttajana tämän löydön jälkeen arvioivat, sillä arvioista ja asenteistahan siinä on kyse.
Parikymmentä vuotta sitten ihmeteltiin, miksi lasten vaatteet likaantuvat vastasataneessa lumessa. Kun lumi järven jäällä keväällä suli, oli jään pinta tumman töhkän peittämä ja avannoissa kuohui likainen vaahto.
Kuopion pilkkimiehet kirosivat Saddamia, joka samoihin aikoihin poltti Kuwaitin öljylähteitä. Syytös oli väärä, sillä niin kaukaa saaste ei tullut. Ympäristöntutkijat ja viranomaiset puolestaan syyttivät ylimalkaisesti teollisuutta ja liikennettä. Joku tutkija Helsingistä kirjoitti myös aavikkohiekasta, jota olisi kulkeutunut jostakin kaukaa.
Mielenkiinnosta otin itsekin avannossa kuplivasta töhkästä näytteen ja totesin sen olevan erittäin hienorakeista tuhkaa. Ravinteita, kuten fosforia ja typpeä, en valitettavasti pystynyt määrittelemään, mutta rikkiä siinä selvästi oli.
Kyse oli tuhkasta, jota Leningradiin sähköä tuottavat Neuvosto-Viron palavakivellä toimivat voimalat päästivät ilmaan. Näin sen myös omin silmin lentokoneesta matkalla Moskovasta Helsinkiin.
Lentoreitti kulki voimalaitosten yli. Piipuista lähtevä savu kulkeutui kohti Suomenlahtea ja Suomea. Kun se määrä jaetaan laskeutumisalueelle Kuopion korkeudelle saakka, se merkitsee useamman tonnin tuhkamäärää neliökilometrille.
Hienon tuhkan annettiin mennä ilmaan tarkoituksella, sillä siten voimalat pääsivät tämän hankalan aineen käsittelystä.
Suuri osa tuhkasta ajautui vallitsevien tuulensuuntien takia Suomenlahdelle ja sen yli Itä-Suomeen.
Sitä on maaperässä ja lilluu vesistöissä kerääntyen sopiviin paikkoihin alavesissä. Esimerkiksi Pienen Saimaan sinileväkasvu voi hyvinkin johtua siitä. Tutkijoiden olisi hyvin aiheellista selvittää, mikä merkitys tuhkan sisältämillä ravinteillakin on Suomenlahden leviin ollut.
Palavakiven sisältämä rikki levisi tuhkan mukana ja aiheutti takavuosien kuuluisia happosateita. Tuhkan tulo ja happosateet loppuivat, kun tutkijoiden parjaama suomalainen teollisuus kävi vähin äänin rakentamassa voimalaitoksiin savukaasujen puhdistimet.
