Mahdollisuus, ei uhka

A A
25.11.2009 0:01

Alpo Ruotsalainen otti kirjoituksessaan tapansa mukaan negatiivisen kannan kaikkea EU:ta koskevaan (SS 18.11.).

Ruotsalaisen pelottelut Suomen nettomaksajuudesta ovat vain retoriikkaa. Toki on totta, että jos vertailemme suoraan vain virallisia maksuja ja saatujen tukien määrää, erotus on negatiivinen.

Laskelma ei kuitenkaan ota huomioon kaupan vilkastumista ja kasvaneen kilpailun luomia alentuneita kuluttajahintoja. Esimerkiksi euro on laskenut tilastojen mukaan jo pelkästään elintarvikkeiden reaalihintaa noin 10 prosenttia.

Euroopan unionista ei tule liittovaltiota Lissabonin sopimuksen myötä. Tästä oiva osoitus on se, että Lissabonin sopimus takaa ensimmäistä kertaa juridisesti varmistetun tien erota unionista.

Kansallisten parlamenttien valta unionin päätöksenteossa vahvistuu. Kansallisilla parlamenteilla on tehtävä valvoa toissijaisuusperiaatteen toteutumista. Sen mukaan päätökset on tehtävä oikealla tasolla mahdollisimman lähellä kansalaista.

Vero- ja sosiaalipoliittiset päätökset vaativat vastaisuudessakin yksimielisyyttä sopimuksesta huolimatta. Lissabonin sopimus ei pakota Suomea vastaanottamaan ydinjätettä tai liittymään sotilasliitto Natoon.

Euroopan maat ovat vapaasta tahdostaan liittyneet osaksi unionia, eikä todisteita Euroopan laajuisesta kiristyssalaliitosta ole kuin kiihkeimpien EU:n vastustajien toiveunissa. Yhtä vähän on todisteita siitä, että EU olisi hajoamassa.

EU koostuu yhä Lissabonin jälkeenkin vapaaseen tahtoon perustuvasta yhteenliittymästä ja sen päätökset tehdään yhä säädösten pakottamana mahdollisimman lähellä kansalaisiaan. EU ei siis ole, kuten Ruotsalainen muiden populistien tapaan jaksaa kivenkovaa vängätä, Brysselin herrojen tai pääomarikkaiden yhtiöiden salaliitto suomalaista vastaan.

Zachris Haaparinne Filosofian ylioppilas Jyväskylä

Kommentoi artikkelia