EmediateAd

Miljoonia reitistöön

A A
6.3.2010 0:03
Kuva: arkistokuva: Mari Petäjä

Koillis-Savon kunnissa on meneillään päätöksenteko moottorikelkkareiteistä.

Koillis-Savon kunnissa on meneillään päätöksenteko moottorikelkkareiteistä.

Maanomistajat ja kuntalaiset ovat havahtuneet reittihankkeisiin vasta nyt, vaikka suunnittelu on ollut vireillä kohta 15 vuotta "ulkoilureittien" varjon alla.

Sekä Ylä- että Koillis-Savossa ulkoilureitistön suunnittelu on alkanut valtion ja kuntien rahoituksella jo 1996. Moottorikelkkailu-uria on toteutettu vajaalla miljoonalla eurolla.

Kustannukset on jaettu puoliksi valtion ja kuntien kesken. Suunnittelusta on vastannut Pohjois-Savon ympäristökeskus.

Vuonna 2004 on valmistunut Ylä-Savon ulkoilureitistön täydennyssuunnitelma ja kaksi vuotta myöhemmin vastaava suunnitelma Koillis-Savosta. Näiden kahden hankkeen kokonaiskustannukset ovat vajaat 1,9 miljoonaa euroa, mistä 97 prosenttia kohdistuu moottorikelkkareitteihin. Lisäksi Kuopion seudun reittien on arvioitu maksavan vajaan miljoonan.

Pohjois-Savossa reittien kustannukset kipuavat siis jo lähelle kolmea miljoonaa. Mukava tuki mille tahansa harrastukselle.

Reittien ylläpitäjiksi ovat ryhtymässä kunnat, vaikka lain mukaan tehtävä voitaisiin antaa yhdistyksille. Ylläpitokin maksaa. Kunnilla on kuitenkin tärkeämpiä rahanreikiä esimerkiksi terveyskeskuksissa ja kouluissa.

Pirkanmaan eräät kunnat ovatkin poistaneet reittien ylläpidon budjetistaan.

Reittien tarvetta perustellaan villin kelkkailun hillitsemisellä ja matkailun vetovoimatekijänä. Matkailuyritysten asiakkaista valtaosa ei pitkiä matkoja aja. Laitonta kelkkailua reitti voi käytännössä jopa lisätä.

Kun alla on riittävästi lunta tai jäätä, kelkalla tunnetusti oikaistaan läheiselle suolle tai taimikkoon. Myös väylien kesäaikainen käyttö on mönkijöiden yleistyttyä selvästi kasvamassa.

Kelkkailuväylät pirstovat ja kuluttavat luontoa. Kelkkojen melu häiritsee sekä ihmisiä että eläimiä, vaikka lailliset ohjearvot eivät ylittyisikään.

Moottorikelkkojen päästöt ovat omaa luokkaansa. Valtaosa uusistakin kelkoista on yhä kaksitahtisia. Ne päästävät moottorin läpi osan polttoaineesta palamattomana.

Häkä- ja hiilivetypäästöt ovat jopa tuhat kertaa suuremmat kuin uusien katalysaattoriautojen. Nelitahtikelkkojen päästöt ovat selvästi pienemmät, mutta niidenkin häkäpäästöt on todettu yllättävän korkeiksi.

Maastoliikennelain puutteista johtuen maanomistajien ja muiden kuntalaisten asema on kelkkailuhankkeissa ristiriitainen ja epäselvä. Asukkaat ja yhdistykset voivat vaikuttaa vain virallisiin reittisuunnitelmiin, joista päättää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Näistä päätöksistä voi myös valittaa.

Kun virallinen kelkkareitti perustetaan, maanomistaja saa kertakorvauksen, mutta samalla reitistä tulee pysyvä rasite tilalle.

Maanomistaja voi omilla maillaan antaa luvan ns. kelkkaurille ja myös perua sen. Mutta naapureita ei urien yhteydessä tarvitse kuulla eikä ympäristövaikutuksia selvittää. Tämä on selvä epäkohta.

Harvojen harrastaman moottorikelkkailun kustannukset lankeavat kaikkien maksettavaksi - myös vetovoimaisen luonnon. Pitääkö yhtä harrastusta todella tukea näin avokätisesti?

Risto Sulkava Puheenjohtaja Suomen luonnonsuojeluliitto ry.

Pääkirjoitukset

Kommentoi artikkelia