Kaisa Variksen asianajaja Olli Rauste kirjoittaa:Muotovirhe vai testivirhe?

7.4.2009 5:00 Olli Rauste

Iltapäivällä 22. tammikuuta 2008, ollessani talvilomalla Kanariansaarilla, puhelimeni soi.

- Variksen Kaisa tässä terve. Nyt tarvitsisin vähän apua. Laboratoriosta on tullut ilmoitus, että A-näytteeni on positiivinen.

Voi ei. Mitä nyt taas Kaisa, oli ensimmäinen ajatukseni. Kaisa kuitenkin jatkoi:

- En ymmärrä tätä. En ole käyttänyt epoa. Tässä täytyy olla joku virhe.

Dopingsääntöjen mukaan positiivinen A-näyte luo olettaman siitä, että urheilija on käyttänyt kiellettyä ainetta. Vasta B-näyte kuitenkin ratkaisee, onko kyseessä dopingrikkomus vai ei.

Tiesin aiemmasta kokemuksestani kymmenkunta epo-tapausta, joissa A-näytteestä oli saatu positiivinen tulos, mutta B-näyte olikin ollut negatiivinen. Kehotin Kaisaa pyytämään B-näytteen analyysia, hankkimaan A-näytteen laboratorioasiakirjat sekä etsimään jostain epo-testauksen tuntevan asiantuntijan laboratorioon valvomaan B-näytteen analyysia. IBUn Kaisalle antaman ilmoituksen mukaan B-näyte piti analysoida kolmen viikon kuluessa.

Kaisa kysyi minulta, tietäisinkö ketään pätevää asiantuntijaa valvomaan B-näytteen analyysia laboratoriossa. Ikävä kyllä en tiennyt, joten asiantuntijan etsiminen jäi Kaisan huoleksi. Puhelu päättyi ja minä jatkoin lomaani Kanarian lämmössä.

Viisi päivää myöhemmin, palattuani Suomeen sunnuntaina 27. tammikuuta, sain Kaisalta viestin. Hän oli löytänyt Hollannista pätevän asiantuntijan laboratorioon. Jälkikäteen kuulin, että Kaisa oli tällä välin ollut yhteydessä neljään-viiteen ulkomaalaiseen asiantuntijaan, mutta kaikki olivat kieltäytyneet tehtävästä eri syihin vedoten. Viidentenä päivänä sitten tärppäsi. Hollantilainen epo-analyysia tunteva biokemian tohtori oli luvannut tulla Lausannen laboratorioon, mutta pystyi irrottautumaan siviilityöstään ensimmäisen kerran vasta seuraavan viikon tiistaina 5. helmikuuta.

IBU:n vastaus viipyi

IBUssa olivat tällä välin käyneet puhelimet kuumina toimittajien kysellessä tietoja Kaisan B-analyysista. IBU oli jo ennättänyt luvata toimittajille, että B-analyysi alkaakin jo 29. tammikuuta.

Sunnuntaina 27. tammikuuta lähetin IBUlle pyynnön B-analyysin lykkäämisestä alkavaksi vasta 5. helmikuuta, jotta Kaisan hollantilainen asiantuntija pääsisi paikalle. En saanut mitään vastausta pyyntööni.

Maanantaina 28. tammikuuta lähetin IBUlle useita samanlaisia pyyntöjä: Ei vastausta. Lopulta illalla, noin 20 tuntia ennen IBUn ilmoittamaa B-analyysin alkamisaikaa, IBUn pääsihteeriltä tuli lyhyt vastaus. Analyysia ei lykätä ja se alkaa seuraavana päivänä kello 13 Lausannessa. Kaisan hankkimalla asiantuntijalla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä paikalle siinä aikataulussa.

Tässä vaiheessa ilmoitin Kaisalle, että nyt IBU kyllä rikkoi sääntöjä ja rankasti. Ilmeisesti vielä samana päivänä Kaisa päätti viedä asian CAS:iin, jos hänet tuomittaisiin kilpailukieltoon.

CAS järjesti Kaisan asiassa suullisen käsittelyn päämajassaan, Sveitsin Lausannessa sijaitsevassa vanhassa kartanossa, perjantaina 20. marraskuuta. CAS:in kolme välimiestä, kanadalainen puheenjohtaja sekä amerikkalainen ja saksalainen välimies, kuulivat asianosaisia sekä todistajia aamusta iltaan yhdeksän tunnin ajan.

CAS:lla helppo ja vaikea tehtävä

Välimiesten helpoin tehtävä oli todeta IBUn sääntörikkomus Kaisan asian käsittelyssä. IBU oli antanut Kaisalle väärää tietoa B-analyysin ajankohdasta, oli pantannut A-testin asiakirjoja eikä ollut suostunut järjestämään B-analyysia niin, että Kaisan hankkimalla asiantuntijalla olisi ollut mahdollisuus osallistua.

- Säännöt eivät tarjoa dopingrikkomuksesta epäillylle urheilijalle kovin montaa puolustautumiskeinoa asian käsittelyssä. Sen vuoksi on tärkeää, että niitä harvoja puolustautumiskeinoja, joita urheilijalla on, myös käytännössä kunnioitetaan, CAS kirjoitti päätöksessään.

Sen jälkeen alkoi CAS:in päätöksenteon paljon vaikeampi osa. Sääntöjä oli rikottu, mutta mitä siitä seuraisi?

WADAn antidopingsäännöstön mukaan sellaiset menettelyvirheet, jotka eivät vaikuta laboratorioanalyysin luotettavuuteen, eivät riitä perusteeksi kilpailukiellon kumoamiseen. Kilpailukielto kumotaan vain, jos virheet ovat olleet sen laatuisia, että testituloksen luotettavuus on vaarantunut.

CAS ratkaisi tämän päätöksensä tärkeimmän kohdan asiantuntijatodistajien avulla. Kaisa oli hankkinut todistajaksi hollantilaisen Douwe de Boerin, joka on toiminut useita vuosia Portugalin akreditoidun dopinglaboratorion tieteellisenä johtajana ja varajohtajana. IBUn todistajana toimi Kaisan näytteet analysoineen Lausannen dopinglaboratorion johtaja Martial Saugy.

De Boer kertoi olleensa mukana viidessä eri dopingtapauksessa, joissa WADAn akreditoima laboratorio oli tehnyt sellaisen virheen, että testin lopputulos oli ollut virheen vuoksi väärä. Kaksi tai kolme näistä tapauksista oli sattunut Lausannen laboratoriossa.

Saugy myönsi yleisellä tasolla, että myös Lausannen laboratoriossa on joskus sattunut virheitä ja hekin voivat sellaisia tehdä. Kaisan näytteessä ei Saugyn mielestä kuitenkaan ollut tehty virhettä.

Epoa hankala testata

CAS:in aiemmista oikeustapauksista ilmenee, että epo on testaajille ja laboratorioille kenties tämän hetken vaikein analysoitava dopingaine. Laboratorioanalyysissa on noin 70 eri työvaihetta ja se kestää asian kiireellisyydestä riippuen 2-3 päivää.

Analyysin lopuksi eri tavoin käsitelty näyte laitetaan sähkömagneettiseen kenttään. Testituloksen positiivisuus tai negatiivisuus perustuu siihen, miten epomolekyylit jakautuvat sähkömagneettikentän eri osiin. Epo-testin tullessa käyttöön vuonna 2002 positiivisen ja negatiivisen rajana pidettiin sitä, onko yli 80 % epomolekyyleistä sijoittunut tietylle alueelle magneettikentässä. Sittemmin tästä numeraalisesta rajanvetokriteeristä on luovuttu ja luotu tilalle moniulotteisempi tulkinta-asteikko.

Epon analyysimenetelmä on sinänsä CAS:in aiemmassa oikeuskäytännössä päteväksi hyväksytty. Epo-testin ongelmana on kuitenkin testin herkkyys ja alttius virheille. Koska työvaiheita testin aikana on noin 70 ja koska lopputulos perustuu ikään kuin röntgenkuvan tulkintaan, myös erilaisten virhelähteiden määrä on suuri. Juuri tämän vuoksi urheilijan oman asiantuntijan läsnäolo laboratoriossa on erityisesti epo-testissä tärkeää.

Variksen tapauksessa kaikkiaan 12 eri laboranttia tai muuta työntekijää käsitteli hänen näytteitään Lausannen laboratoriossa. Yksi näistä kahdestatoista oli laboranttiharjoittelija ja yksi opiskelijaharjoittelija. Kummatkin harjoittelijat suorittivat itsenäisesti myös lopputuloksen kannalta kriittisiä työvaiheita.

De Boerin ja Saugyn todistajankertomusten sekä yleisen epotestiä koskevan tietämyksen perusteella CAS päätyi siihen, että ei voida olla varmoja siitä, onko laboratorioanalyysi tehty Variksen tapauksessa oikein vai ei. Sen vuoksi CAS katsoi, että Lausannen laboratorion tekemälle Variksen B-analyysille ei voida antaa arvoa todistusaineistona Kaisaa vastaan.

Laboratorio ei halunnut uutta analyysiä

Tämän jälkeen CAS joutui vielä päättämään, tehdäänkö Variksen B-näytteen laboratorioanalyysi uudelleen, kuten Kaisa itse oli pyytänyt. B-näytteen jäljellä oleva osa oli Kaisan nimenomaisesta pyynnöstä pantu aikanaan talteen Lausannen laboratorion pakastimeen sitä varten, että se voitaisiin tutkia uudelleen, jos CAS niin päättää. Sääntöjen mukaan dopingnäyte on kiistanalaisissa tapauksissa säilytettävä pakastimessa kahdeksan vuoden ajan.

Lausannen laboratorion johtaja Saugy vastusti Variksen B-näytteen uudelleen tutkimista. Saugyn mukaan B-näytteestä oli jäljellä 30-40 millilitraa. Lausannen laboratorion "yleisenä käytäntönä" Saugyn mukaan on, ettei alle 50 millilitran näytteitä tutkita. Saugy ei kuitenkaan suoraan sanonut, etteikö Kaisan näytettä sinänsä olisi mahdollista vielä tutkia.

De Boer kertoi olleensa itse mukana analyyseissa, joissa dopinganalyysi oli tehty vielä paljon pienemmästä näytemäärästä. De Boerin mukaan eräässä epotapauksessa B-näyte oli analysoitu onnistuneesti uudelleen vain 10 millilitran näytemäärästä. De Boerin mielestä Variksen B-näyte voitaisiin siis tutkia uudelleen, jos niin vain halutaan.

CAS kuitenkin päätti, että koska Lausannen laboratorio itse vastustaa Variksen B-näytteen uudelleenanalysointia, niin näytettä ei sitten tutkita uudelleen, vaikka Kaisa oli sitä pyytänyt.

Samalla jäi ikuiseksi arvoitukseksi se, mikä Kaisan B-näytteen tulos olisi ollut, jos näyte olisi analysoitu sillä tavoin kuin säännöt edellyttävät.

CAS päätti, että koska Variksen A-näytteen tueksi ei ollut olemassa luotettavasti analysoitua B-näytettä, joka olisi vahvistanut A-näytteen tuloksen oikeaksi, Kaisa ei ollut syyllistynyt dopingrikkomukseen. Säännöthän edellyttävät sekä A- että B-näytteen positiivisuutta. Kaisalle määrätty kilpailukielto oli siten perusteeton.

Tilannetta voidaan verrata rikosjuttuun, jossa tutkiva viranomainen eli poliisi katsoo rikoksen tapahtuneen, mutta päättävä viranomainen eli tuomioistuin päätyy toiselle kannalle. Kaisan tapauksessa tutkiva viranomainen eli laboratorio katsoi Kaisan syyllistyneen dopingrikkomukseen, mutta päättävä viranomainen eli CAS arvioi asian toisin ja vapautti Kaisan syytteestä.

Kirjoittaja on ampumahiihtäjä Kaisa Variksen asianajaja.