| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Oikeudet uhattuna
Vuonna 1996 laki vapautti onkijat, pilkkijät, veteraanit ja eläkeläiset kalastuksenhoitomaksusta.
Vapaa-ajan kalastus on eräs merkittävimmistä ja elämysrikkaimmista luontoliikunnan harrastustavoista Suomessa. Sen arvoa on vaikea mitata rahassa. Poiketen marjastuksesta ja sienestyksestä pilkkiminen ja onkiminen ovat lailla luotuja jokamiehen oikeuksia ja varsin nuoria.
Taistelu kansalaisten yleiskalastusoikeuksien puolesta alkoi vuonna1951 säädetyn epäoikeudenmukaisen kalastuslain säädösten oikaisemisesta.
Vuonna 1993 tuli voimaan kalastuslain muutos, joka antoi mahdollisuuden niin alle 18-vuotiaille kuin kalastuksenhoitomaksun maksaneillekin onkia ja pilkkiä lain koko soveltamisalueella.
Syksyllä 1996 hyväksyttiin läänikohtaista viehemaksujärjestelmää koskeva kalastuslain muutos lakialoitteeni pohjalta.
Aloitteeseen oli sisällytetty myös onkijoiden ja pilkkijöiden sekä veteraanien ja eläkeläisten vapauttaminen veroluonteisesta kalastuksenhoitomaksusta ja matkailupiirien toivoma lyhytkestoinen kalastuksenhoito- ja viehekalastusmaksu.
Meneillään olevassa kalastuslain kokonaisuudistuksessa on esitetty kalastuksenhoitomaksuveron palauttamista 65 vuotta täyttäneille ja heidän maksuttoman läänikohtaisen viehekorttinsa poistamista.
Kun tavoitteena on kalastusharrastuksen ylläpito ja lisääminen sekä luontaisesti lisääntyvien kalavarojen tuoton talteenotto, on esitystä vaikea ymmärtää.
Kaikesta kotimaisesta kalasta, jota Suomessa syödään, puolet on vapaa-ajankalastajien pyytämää.
Erityisesti ikääntyneet kalastajat ovat tunnettuja monipuolisesta kalavarojen talteenotosta ja hyödyntämisestä. Heitä tulisi rohkaista jatkamaan kalastusharrastusta myös eläkevuosina.
Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön tilaisuuksissa käy vuosittain yli 30 000 nuorta perehtymässä kalastukseen. Pääosa tilaisuuksien vapaaehtoisista järjestäjistä on eläkeläisiä, joita ilman moni nuori ja lapsi jäisivät vaille asiantuntevaa opastusta.
Esitykset eläkeläisten kalastuksenhoitomaksuverosta ja maksullisesta viehekortista vaarantavat kalastusharrastuksen tehokkaan siirtämisen tuleville sukupolville, ja siksi ne on päättävästi torjuttava.
Muistona läänikohtaisen järjestelmän ajoilta runsaammat rahat osoitetaan edelleen kalavesien omistajille, vaikka pilkinnästä tuli viitisentoista vuotta sitten jokamiehen oikeus.
Kyseessä on sama asia, kuin jos marjastuksesta tai sienestyksestä tulisi maksaa maanomistajalle korvausta.
Hämmästyttävintä käydyssä keskustelussa on ollut, että yhä vieläkin lähinnä MTK:n taholla elätellään kuvitelmaa siitä, että osakaskunnat, entiset kalastuskunnat, voisivat hoitaa kalastuksen järjestämisen ja kalakantojen hoidon, kunhan niitä paikka paikoin hiukan yhdisteltäisiin.
Asian toivottomuus todettiin jo vuoden 1983 kalastuslain uudistuksessa, jolloin luotiin kalastusaluejärjestelmä korjaamaan kalastuskuntarajojen
pirstomia kalavesiä. Nyt on aika viedä uudistusta eteenpäin.
Vapaa-ajankalastuksessa ei ole varaa palata historiaan, vaan pitää kehittää kalastus- ja maaseutumatkailua.
Kännykällä hankittava päivälupa esimerkiksi olisi hyvä uusi ratkaisu.
Kari Rajamäki Kansanedustaja (sd.) Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön vpj Varkaus
|
|
