| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Opiskelijatko rupusakkia
Mikä on opiskelijan arvo nyky-yhteiskunnalle?
Hallituksen budjettiesitystä katsoessa vaikuttaa siltä, että se on huomattavasti vähäisempi kuin monen muun osa-alueen.
Näyttää siltä, ettei päätöksentekijöillä ole mitään käsitystä siitä mitä opiskelijan elämä on.
Kiviniemen "mahdollisuus valmistua nopeammin" on jo niin Orwellin uuskieltä, että hävettää.
Voimme tietty laskea myös kansanedustajien palkkoja, jotta heillä olisi "mahdollisuus" löytää näkymiä politiikan ulkopuolelta.
Helppo on sanoa, kun opintotuki lainankaan kanssa ei ole riittävä nykyajan hintatasossa.
Työn tekeminen, jos sitä edes saa, ei ole ainakaan valmistumisaikoja nopeuttavaa, vaikka ilman työkokemusta on valmistumisen jälkeen turha töistä haaveilla.
Oma opiskelijasukupolveni saa tällä hetkellä kärsiä vanhoista virheistä.
Aluepoliittiset ratkaisut ovat massoittaneet korkeakoulut ja tutkintojen arvo on laskenut.
Yliopistojen sivistävän, kasvattavan ja tieteellisen tehtävän ohi ovat menneet työmarkkinoiden vaatimukset.
Toiveita korkeakouluille tulee innovaatioista, huippututkimuksesta ja nyt vielä korkeakoulutettujen yrittäjyydestä.
Mutta täyttyykö tieteellisen ajattelun tärkein kriteeri eli kriittisyys sillä, että opiskelijan niskaan tungetaan vain ja ainoastaan painetta valmistumisen suhteen?
Kyllä sillä todennäköisesti saa duunareita työelämään, mutta tieteellisen ajattelun ja sivistyksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Moni opiskelija kokee nykyisen ilmapiirin sellaisena, että me opiskelijat olemme suorastaan laiskoja, saamattomia ja rasite suomalaiselle kansantaloudelle.
Onko tosiaan näin?
Olemmeko valtioneuvoston paperilla vain kuluerä, joka pitäisi äkkiä saada pois?
Itse toivoisin olevani muutakin.
Suomi tarvitsee tulevaisuudessa entistä enemmän inhimillistä pääomaa, mutta tällaisella hätäilyllä ei tule kuin vespäisiä penikoita.
Jouni Holopainen Puheenjohtaja Kuopion Tuhatkunta ry
|
|
