| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Opit ja kriisit
Suomen talous on nojannut vientiin ja ennen kaikkea korkean investointi- ja jalostusasteen omaaviin tuotteisiin.
Professori Juhani Laurinkari pohti maanantaivieras palstalla (SS 18.1), miten päästään irti lamasta.
Hänen otteensa kriisiin oli sosiaalitaloudellinen. Kirjoituksessa korostui keynesiläinen ajatus julkisen talouden elvyttävästä roolista.
Tiedän, että Cambridgen koulukunnan opit elävät uutta renessanssia tänä päivän useissa EU-maissa. Neoklassisen synteesin edustajana ajattelen, että Keynesin malli talouden elvyttämiseen ei sovellu puhtaana avoimeen talouteen, koska se alkujaan on luotu protektionistiseen ympäristöön eikä se myöskään huomioi taloudenpitäjien toimintaa ohjaavia tekijöitä.
Suljetussa taloudessa halvan rahan politiikka lisää kotimaista kysyntää ja ylläpitää kohtuullista työllisyyttä, mutta avoimessa taloudessa seurauksena on kilpailukyvyn heikkeneminen ja kasvava työttömyys.
Velkarahalla elvyttäminen johtaa pitemmän päälle rahan arvon heikkenemiseen ja velkataakan kasvamiseen.
Nykyisen laman syynä voidaan pitää finanssikriisiä, jonka aiheutti markkinoiden ulkopuolinen häiriö, rahoitusmarkkinoiden ei-näkyvyys, ei niinkään markkinoiden toimimattomuus.
Suomen talous on nojannut vientiin ja ennen kaikkea korkean investointi- ja jalostusasteen omaaviin tuotteisiin. Tilastoja tutkimalla voi kuitenkin nyt havaita, että vientimme on romahtanut ja sen lisäksi sen rakenne on muuttunut halpatuotteiden vienniksi.
Tämän seurauksena meidän vaihtosuhteemme on huonontunut ja se merkitsee käytännössä sitä, että Suomeen tuotavat tavarat maksavat meille viennillä mitattuna entistä enemmän.
Tästä näkökulmasta on helppo ymmärtää, miksi Suomessa on kiirehditty korkeakoululaitoksemme kehittämistä tuotantoa tukevaan suuntaan.
Huippuosaamisen ja tuotannollisten innovaatioiden ehtyminen tarjoaa kilpailijamaille ja myös Aasian kehittyville talouksille suhteellista etua, jonka seurauksena Suomen talous on alkanut muistuttaa vajaakehittynyttä maata.
Useat ekonomistit ovat esittäneet kotimaisen palvelusektorin osuuden kasvattamista vientisektorin kustannuksella.
Asioiden järjestys on kuitenkin toinen. Ilman viennin vahvistumista ei kotimainen palvelusektori pysty kasvamaan ja ottamaan suurempaa osaa kysynnästä.
Kun vielä huomioi, että velkarahalla elvyttäminen maksetaan viimekädessä entistä korkeimpina veroina ja verojen kiristyminen jarruttaa osaltaan kotimaisen palvelusektorin kasvua, nähdään, että spiraalin alkupäässä ovat innovaatioita tuottavat yritykset. Ainostaan ne pystyvät luomaan ja ylläpitämään riittävää kotimaista palvelusektoria tulevaisuudessa.
Suomen Yrittäjien pääekonomisti Timo Lindholm on todennut, että korkea verotus oli osasyynä siihen, ettei 1990-luvun laman vientimenestys poikinut riittävästi investointeja Suomeen ja kasvattanut kotimarkkinoita ja sitä kautta vahvistanut kuluttajien ostovoiman kehitystä.
Viimeaikaisessa keskustelussa on puhuttu verotuksen kiristämisestä ja yritystoiminnan kannustimien rajoittamisesta.
Ollaanko siis tekemässä samoja virheitä kuin viime laman jälkeen eli kiristetään verotusta, kun ostovoimaa tulisi lisätä tuloveroja alentamalla ja yritysten toimintaa kannustaa estämällä pääomaverotuksen kiristyminen.
Jaakko Asikainen Kansantalouden lehtori (el.) Kuopio
|
|
