| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Outoa, Kuopio!
Moni pieni lapsi voi menettää terveitä viikkoja, jopa vuosia odottaessaan apua.
Muutimme mieheni kanssa Pohjois-Suomesta Kuopioon upean luonnon ja mielekkään työn houkuttelemina. Nyt, viisi vuotta myöhemmin, muutto alkaa kaduttaa. Olen kauhulla seurannut, kuinka Kuopion kaupungin kaksinaismoralistinen politiikka jatkuu ja pahenee. Eniten hätkähdyttävät koulukaupunkinakin tunnetun Kuopion opettajien lomautukset, vanhuspalveluiden tilkkutäkkimäinen toteutus, lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden alasajo ja ehdotettu iltapäiväkerhotoiminnan romuttaminen. Esimerkkejä olisi lueteltavaksi useampikin, tässä vain osa räikeimmistä.
Työssäni näen monen perheen hädän, kun yhteiskunnan sosiaaliset turvaverkot eivät kertakaikkisesti enää pidä, apua ei saada silloin, kun sillä vielä olisi vaikuttavuutta, vaan lapset, nuoret ja vanhukset, samoin työttömät ja pitkäaikaissairaat ajetaan usein voimiensa äärirajoille, näännytetään jonottamisella ja odottamisella.
Tai, kuten Kuopiossa on nyt tehty, kylmästi pudotetaan palveluketjujen väliin "sopivasti" ajoitetulla organisaatiouudistuksella (SS 21.1.). Uupunut ei jaksa valittaa, tähän kaupunki luottaa.
Huostaanottojen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti koko maassa, niin myös Kuopiossa. Huostaanotto maksaa jopa 100 000 euroa.
Iltapäiväkerhotoiminnan lakkautus säästää kaupungille saman verran kuin kaksi huostaanottoa, ehkä jopa vähemmän. Kuinka monta huostaanottoa voidaan välillisesti ehkäistä hyvän varhaiskasvatuksen ja terveitä aikuis- ja vertaissuhteita luovan kerhotoiminnan avulla? Millaiset syy-seuraus -suhteet voivat käynnistyä tällaisen toiminnan lakkautuksella? Voitaisiinko virkamiestasolla joskus miettiä myös seuraamusten mahdollisia kustannuksia?
Jos lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ja perheiden tukipalvelut pidetään näin minimaalisella, lastensuojelulakia, lastenoikeuksia ja ihmisoikeuksia rikkovalla tasolla, hinta näiden palveluiden alasajosta ei ole kaupungille kannattavaa politiikkaa.
Tässä ketjussa kärsijöinä eivät ole vain kyseiset yksilöt, vaan heidän perheensä, läheisensä - yhteisö heidän ympärillään, me kaikki. Lyhytnäköisten päätösten todelliset ja moninkertaiset laskut maksavat meidän lapsemme viimeistään 10-20 vuoden kuluttua.
Hinta näille tuleville aikuisille on rahassa mittaamaton, samoin tälle yhteiskunnalle. Jokainen syrjäytynyt nuori, syystä riippumatta, maksaa yhteiskunnalle 27 500 euroa vuodessa. Tällainen toiminta tuhoaa järjestelmällisesti monen elämän.
Miten te, kaupungin päätöksistä vastaavat, voitte nukkua yönne näiden välillä laittomuuksilta kalskahtavien päätöstenne ja suunnitelmienne kera?
Miten voitte katsoa itseänne peiliin tietäen, että moni pieni lapsi kärsii, apua odottaessaan menettää monia terveitä viikkoja, kuukausia, vuosia, näiden lasten perheet ja läheiset myös? Kokonaisvaltaista ja ennaltaehkäisevää päätöksentekoa toivoen, odottaen ja edellyttäen,
Kristiina Koskela Äiti, lääkäri Kuopio
|
|
