| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Parhaat ja hitaat
Poliittiset päättäjät ja yliopistoväki haluaisivat ripeämpitahtista opiskelua.
Tuoreen selvityksen mukaan vain kolmannes yliopisto-opiskelijoistamme saavuttaa lukuvuodessa keskimääräisenä tavoitteena pidetyn 45 opintopistettä.
Kun tavoite on varsin maltillinen ja se olisi saavutettavissa, vaikka lukuvuoden aikaisten töiden lomassa, jotakin lienee pielessä. Nyt opiskelutahti on jo sen verran hidasta, että valmistumiseen menee kohta alalla kuin alalla seitsemän vuotta.
Ei siis mikään ihme, että poliitikot ja yliopistoväki haluaisivat ripeämpitahtista opiskelua.
On arveltu, että ainakin opintotukimallimme on syypää tilanteeseen. Se kun ei nykyisellään kannusta nopeampaan opiskeluun.
Parempaan tulokseen kuulemma päästäisin palkitsemalla jouhevasti etenevistä opinnoista portaittain kasvavalla opintotuella. Toinen vaihtoehto olisi tukiehtojen kiristäminen.
Kun opintotuen saamiseksi vaadittavan kuukausittaisen opintopistemäärän vähimmäisvaadetta nostettaisiin, opiskelijat luultavasti palaisivat lisääntyneestä työssäkäynnistä takaisin opintojensa pariin. Kun hitauden syytä ei ole tutkittu, esitetyt ratkaisut voivat toimia tai olla toimimatta.
Sen sijaan, että haemme syitä opiskelun hitauteen ulkoisista tekijöistä kuten opintotukijärjestelmästä, pitäisi rohkeasti nähdä opiskelijamme koulujärjestelmämme tuotteena. Arvostamamme tietopainotteisen koulun hinta saattaa nimittäin olla pitkittyneet yliopisto-opinnot.
Oppimisen ohessa koulumme tuottaa liiaksi passiivisuutta ja osallistumattomuutta sekä väsymistä ja viihtymättömyyttä. Lukiolaistytöistä jopa viidenneksen on todettu kärsivän jonkinasteisesta uupumisesta.
Vahvasti tietopainotteinen koulumme ei yksinkertaisesti mahdollista muunlaista opiskelua ja oppimista kuin väsyttävää ja puuduttavaa pänttäämistä. Aikaa muuhun kuin kouluun ei juuri jää.
Nuori ihminen ei kuitenkaan ole kone. Kun lukiossa ei ylioppilaskirjoituspeikon ja pakkotahtisuuden sekä pänttäämisen vuoksi jää aikaa muulle elämälle, otetaan sitä itselle kun siihen on mahdollisuus.
Opiskelun vapaus, joka ennen yliopistoa on vain kaukainen haave, todentunee yhä useammalle yliopisto-opiskelijalle opintojen laistamisena eikä ahmimisena. Muu elämä opintojen ohessa houkuttaa ja lopulta koukuttaa.
Kun vielä opintojen ohjaus yliopistossa on lähes olematonta, opiskelijat putoavat lukion täydellisestä opetuksellisesta kontrollista täydelliseen akateemiseen kontrolloimattomuuteen, jopa heitteillejättöön. Seurauksena ei voi olla muuta kuin vähäiset opintopistekertymät.
Yliopistoa edeltävä koulumme yksinkertaisesti väsyttää opiskelijamme. Oppiminen ei ole mahdollisuus, ainoastaan pakko ja suoritus.
Nopeuttaaksemme yliopisto-opiskelua meidän olisikin kiinnitettävä huomiota edeltävän koulun mielekkyyteen. Opiskelijamme tuskin kuitenkaan ovat laiskoja, vaan ehkä lopen kyllästyneitä ja väsyneitä opiskeluun jo yliopistoon tullessa.
Opiskelun eväät on syöty jo liian varhain.
Vaikka Pisa-turismivirta on vuolas ja koulutusvienti vastikään avattu, nyt viimeistään olisi vakavasti pohdittava, miksi maailman paras koulujärjestelmä - Pisassa menestynyt ja maailmalla arvostettu - tuottaa kaiketi maailman hitaimmat korkeakouluopiskelijat.
Pekka Räihä Opettajankoulutuslaitos Jyväskylän yliopisto
|
|
