Aino Syrjänen (kd.) kirjoitti kriittiseen sävyyn hallituksen valmistelemasta kuntauudistuksesta (SS 1.2). Syrjänen nosti esiin täysin samoja teemoja, mitä hallitus on esittänyt, mutta hänen mielestään näistä tavoitteista pikemminkin etäännytään, kuin että ne kuntauudistuksen johdosta saavutettaisiin.
Ihmettelen, kuinka kirjoittaja voi tehdä johtopäätöksiä, kun ei ole annettu vielä esityksiäkään siitä, miten tavoitteet saavutetaan.
Kuinka moni suomalainen voi todellisuudessa vastustaa sitä, että tavoitteena on kuntauudistuksen kautta turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut, vahvistaa kuntien taloutta, kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa sekä luoda edellytykset yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle.
Tuskin moni vastustaa myöskään hallituksen toimintatapoja kuntauudistuksen toimeenpanon valmistelussa. Hallitushan linjaa uudistuksen konkreettisesta jatkosta vasta kuntien lausuntokierroksen pohjalta.
On vaikea käsittää, miksi tällaista pitäisi vastustaa. Toisena vaihtoehtona olisi odottaa ja ottaa tietoinen riski siitä, että kuntatalous ja palvelut heikkenevät nykyises-tään. Kyseistä korttia en hevillä kääntäisi.
Viittaus niin sanottuun kuntakapinaan on pitkälti kunnanjohtajien poliittinen mielenilmaus, jota on arvioitava kriittisesti.
Ovathan asianosaiset tässä kysymyksessä vähintään moraalisesti jäävejä.
Viimeaikaisissa kuntauudistuksen vastustajien esiintuloissa on peloteltu uudistuksen johtavan muun muassa palveluiden heikkenemiseen ja byrokratian lisääntymiseen, vaikka ei tiedetä uudistuksen toteuttamistapaa.
Ironista kyllä, mutta nämäkin poliitikot ovat samassa yhteydessä kertoneet jakavansa maamme hallituksen esittämät tavoitteet.
En halua, että annamme tällaisen olettamuksiin ja epäluuloihin perustuvan kuvan politiikasta, päätösten valmistelusta ja yhteisten asioiden hoidosta nuorisollemme, tuleville päättäjille.
Yhä useammin peräänkuulutetaan vanhempien vastuuta lapsistaan.
Välillä voisimme vaatia myös luottamushenkilöiden vastuunottoa nuorista kansalaisistamme.
