Pääkirjoituksessa arvioitiin, että eduskunnan arvovalta kärsi tappion minulle puoluetuen budjettiäänestyksen aikana sattuneen inhimillisen erehdyksen vuoksi (SS 17.12.).
Erehdys johti siihen, että puoluetuen vähentämisestä ei äänestetty. Pääkirjoitus piti tilannetta joutavana temppuiluna, joka vie eduskunnan arvovaltaa ja arvioi antamiani selityksiä naurettaviksi.
Menettelyäni puoluetukiäänestyksessä voitaneen pitää melko kevyenä kolhuna eduskunnan arvovallalle, jos sitä verrataan esimerkiksi keskustalaisten ja kokoomuslaisten nukahduksiin vaalirahaskandaalissa, joka jatkuu vielä ainakin ex-pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) osalta.
Kansa muistaa vielä ex-ministeri Kauko Juhantalon (kesk.) valtakunnanoikeuteen joutumisen sekä ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäen (kesk.) eronpyyntöön johtaneet toilailut.
Nämä ja monet muut kohut vuosien saatossa ovat varmasti syöneet eduskunnan arvovaltaa minun ja monien muiden kansanedustajien tekemiä inhimillisiä erehdyksiä enemmän.
Samalla pääkirjoitus kommentoi suomenruotsalaisten etuja ajavan Folktingetin määrärahavähennysaloitteessani ollutta virhettä. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä järjestö ei tarvitse 575 000 euron suuruista avustusta.
Artikkelitoimittaja Hannu Virtanen puolestaan kutsui 16.12. Nimellä-palstalle tekemässään kirjoituksessa inhimillistä erehdystäni joulunäytelmäksi.
Jokainen lukija ja artikkelitoimittaja Virtanen voivat eduskunnan verkkosivuilta tarkistaa tiistaina 14.12. pidetyn istunnon nauhoituksesta, mitä tapahtui, eli keskustelinko edustaja Vistbackan kanssa ja tutkailinko pöytäni papereita etsien oikeaa paperia, kun Niinistö jo oli siirtymässä toiseen äänestyslistaan.
Pääkirjoitus toteaa sattuvasti, että kansanedustajilta on kuitenkin voitava odottaa asiallista käyttäytymistä ja perusasioiden hallitsemista. Olen täysin samaa mieltä.
Lopuksi hämmästelen, ettei Savon Sanomat ole uutisoinut niitä vajaata 60 aloitettani, joista äänestytin viime viikolla eduskunnassa.
