Alkaneesta vuodesta on tulossa mielenkiintoisin puukauppavuosi miesmuistiin.
Tässä tapauksessa miesmuistin pituus on lähes puolivuosisataa, eli se aika, kun teollisuus on tuonut raakapuuta lähinnä entisestä Neuvostoliitosta ja Venäjältä, sekä Baltian maista .
Venäjän osalta asia lienee loppuun käsitelty. Baltiasta tuonti jatkuu maailmanmarkkinahintaan. Metsäteollisuudelle tämä on kova paikka.
Pitääkseen kotimaan kuitupuiden hinnat aisoissa, teollisuus maksoi ulkomaisille myyjille viime vuonna satumaisia hintoja. Samat puunostajat, jotka hinnoittelivat täkäläisille mänty- ja koivukuitupuusta runsaat 30 euroa motilta, eivät kitsastelleet, kun venäläisille ja virolaisille makseltiin lähes 60 euroa motilta. Saattaa olla, että monet hankintamyyjät eivät purematta nieleskele pääministeritason patisteluita puunmyyntitalkoisiin, tarjotuista hinnoista sen kummemmin murehtimatta.
Vaikka kuitupuun kuutiohinnat tuntuvat pikkurahoilta, kuitupuu on iso asia, kun ottaa huomioon sen, että suomalaismetsistä hakattavista puista puolet päätyy kuitupinoon.
Hankintapuun sanotaan nyt olevan erityisen haluttua. Ihme, jos ei olisi. Onhan venäläisille ja virolaisille maksettavat rajahinnat kokonaan toisesta maailmasta.
Mutta kuinkahan moni Venäjän ja Viron puiden ostajista olisi valmis maksamaan lähellekään venäläisiä hintoja suomalaiselle hankintahakkaajalle? Ei kukaan.
Onneksi markkinatalous toimii kuitupuukaupassa, jos puutullit tulevat voimaan suunnitellulla tavalla. Nyt myyjätkin näyttävät ymmärtävän hintojen päälle enemmän kuin ennen vanhaan.
Mitä sitten tulee kotimaisiin puunmyyntiturnajaisiin, niin esimerkiksi mäntykuidun hinta on kohonnut vuodessa runsaat 1,5 euroa motille, koivukuitu runsaat euron ja kuusikuidun hinta on pudonnut 50 senttiä vuodentakaisista hinnoista. Ei vaikuta puukaupan sutjakkuus kovin lupaavalta näillä hinnoilla.
Ja tämän lisäksi vielä pitäisi hakata tuontipuutkin Suomen metsistä. Ei vaikuta kovin realistisilta ostomiesten toiveet.
Voi olla sekin päivä edessä, että "valtionohjausministeri" Jyri Häkämiestä tarvitaan ensi syksynä myös puunohjausministeriksi vauhdittamaan takkuilevaa puukauppaa.
huvittavaa oli lukea, kuinka metsäpäällikkö julistaa UPM Metsä -lehdessä, että puuhinnat ovat erittäin hyvät metsänomistajan kannalta. Ehkä hinnat ovat olleet hyviä venäläisille puunmyyjille, mutta ei meille suomalaisille metsänomistajille.
Kaikella on kuitenkin hintansa. Markkinataloudessa puu ei ole tässä suhteessa mikään poikkeus. Tukkipuut ovat löytäneet melko hyvin päivän hinnan. Onko myös kuitupuilla markkinahinta, se jää nähtäväksi.
Siinä metsäjohtaja osuu lehdessään oikeille jäljille, kun hän myöntää puun saannin kotimetsissä olevan suurien haasteiden edessä. Näiltä osin metsäjohtaja ei todellakaan liioittele.
