| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Raha ei saa ratkaista
Noin 700 000 suomalaista elää köyhyysrajan alapuolella
Raha ei voi olla yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja valinnoissa ratkaiseva tekijä.
Palvelujen kilpailutus on tätä päivää, mutta sitä ei pidä tehdä niin, että loppupeleissä raha ratkaisee.
Näinä aikoina monissa kunnissa joudutaan punnitsemaan palvelujen hankkimista uusista asemista.
Paras-hankkeen myötä on syntynyt useita yhteistoiminta-alueita sosiaali- ja terveydenhuollossa kuten Ylä-Savon sote-yhteistyö ja Siiliset Maaningan, Nilsiän ja Siilinjärven alueella.
Koen vaaralliseksi sen, että vanhustenhuollon hoivapalvelutarjonta liukuu monikansallisiin käsiin. Tällöin kotimaiset pienyrittäjät joutuvat ahdinkoon ja lopettamaan toimintansa, koska eivät pärjää kilpailussa.
Usein olisikin viisasta kilpailuttaa palveluja pienemmissä osissa, jotta pienillä yrittäjillä olisi parempi mahdollisuus pärjätä. Arttu-arviointitutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista luottaa kunnallisiin palveluihin ja haluaa kunnan tuottavan pääosan peruspalveluista omana työnään.
Vaikka asiakas itse ei välttämättä välitä siitä, kuka palvelun hänelle tuottaa, voi hän joutua hankalaan tilanteeseen muutaman vuoden kuluttua, kun palvelun tuottajaa uudelleen kilpailutetaan.
Entäpä jos hoitopaikka eli oma koti muuttuukin toisen tuottajan tuottamaksi mahdollisesti toiselle paikkakunnalle?
Kansa jakaantuu edelleen kahtia. On hyvin toimeentulevat ja se yhä kasvava ryhmä, jolla ei mene hyvin.
Jälkimmäisen joukon myötä huono-osaisuus periytyy seuraavalle sukupolvelle ja kierre on valmis. Voiko kenenkään oikeustaju hyväksyä tätä?
Minua järkyttää tieto siitä, miten suuri joukko 80-luvulla syntyneistä nuorista elää toimeentulotuen turvin. He ovat joko ilman koulutusta jääneitä, kouluttautuneet työttömiksi tai muuten sivuraiteille ajautuneita.
Mitä heidän hyväkseen voi tehdä? Muutaman vuoden päästä ei enää mitään.
Noin 700 000 suomalaista elää köyhyysrajan alapuolella, heistä 150 000 on lapsia ja 100 000 yli 75-vuotiaita. Tuloerot ovat nyt yhtä suuret kuin 1960-luvulla.
Tuloerot kasvavat, kun palkkatulot nousevat, mutta sosiaalituet eivät. Kaikkein köyhimpien määrä on kasvanut.
Pelkät kosmeettiset toimet eivät riitä asian korjaamiseksi. Tarvitaan isoja muutoksia. Muutosten täytyy lähteä arvokeskustelusta.
Tuottavuuden kasvuun on tietenkin pyrittävä kilpailukyvyn turvaamiseksi, mutta johonkin raja on vedettävä. Tuottavuutta ei kerta kaikkiaan pidä kasvattaa väkisin ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella.
Tuottavuuden kasvattamisen rajat on ylitetty silloin, kun lapsia ja nuoria käsitellään massana ottamatta huomioon lähtökohtia elää yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä.
Rajat on ylitetty silloin, kun vanhustenhoitoon ei ole laadittu hoidon laatutakuuta.
Työ on jokaisen perusoikeus. Oppivelvollisuusikärajan nostaminen 18 vuoteen ei ole huono ajatus. Koulun jälkeen jokaiselle on turvattava järkevä kouluttautumispaikka.
Työstä saatavan palkan on oltava sellainen, että sillä tulee toimeen.
Minimipalkan on oltava 10 euroa tunnilta.
Raija Hassinen Kunnanvaltuutettu (vas.) Siilinjärvi
|
|
