Sosiaalinen media ei ollutkaan ratkaisevassa osassa Ruotsin valtiopäivävaaleissa (SS 19.9.).
Ruotsissa poliitikot aktivoituivat sosiaalisessa mediassa oikein tosissaan, ja samaa innostusta elävät nyt suomalaisehdokkaat odotellessaan kevään eduskuntavaaleja.
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama sen teki. Miksei se toiminut Ruotsissakin? Syyt voisi tiivistää mielestäni kahteen asiaan.
Sosiaalinen media ei ole ihmelääke, joka yksin voi tehdä yhtään mitään. Facebookissa on kyllä 1,9 miljoonaa suomalaista, mutta ne loput 3,5 miljoonaa ovat yhä muualla.
Tarvitaan edelleen myös perinteisempää viestintää ja markkinointia. Poliitikkojen kohdalla tämä tarkoittaa jalkautumista turuille ja toreille.
Toisaalta tarvitaan tarina. Obama sai kannattajat taakseen vetoavalla tarinalla ja visiolla, joiden viestinviejänä sosiaalinen media toimi. Sosiaalinen media ei siis ollut ratkaiseva tekijä Obamankaan kampanjassa, ainoastaan fasilitoiva tekijä.
Sosiaalinen media on yhtä kuin ihmiset. Jos poliitikko tai yritys ei saa puhuttua ihmisiä puolelleen verkon ulkopuolella, ei se todennäköisesti onnistu sen paremmin sosiaalisessa mediassakaan.
Vetoavalla tarinalla, persoonallisella otteella ja asiantuntijuudella voi sosiaalinen media saada viestin leviämään aivan uudella tavalla.
Kun ymmärretään vielä, että sosiaalinen media on keskustelua ja vuorovaikutusta, ei perinteinen mainoskanava, ollaan jo pitkällä. Poliitikkojen ja yritysten tulee suunnitella osallistumisensa huolella.
