tutkimuksen mukaan suomalaisilla on suuri hätä työttömyydestä ja eriarvoisuuden lisääntymisestä.
Sosiaalibarometrin 2010 mukaan hyvinvointi jakaantuu Suomessa hyvin eriarvoisesti ja se on erityisesti heikentynyt pitkäaikaistyöttömillä, päihde- ja mielenterveysongelmaisilla, perusturvan varassa elävillä ja yhä enenevässä määrin nuorilla. Syrjäytymisriski näyttää kasvaneen pitkäaikaistyöttömien, päihde- ja mielenterveysongelmaisten sekä työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolelle jääneiden työttömien nuorten kohdalla. Pitkä eriarvoistumiskehitys ei näytä päätöksentekijöiden ratkaisuihin vaikuttaneen, vaan näyttää jopa siltä, että köyhyydelle ja osattomuudelle on hiljainen poliittinen hyväksyntä. Olen sosiaalialan ammattilainen ja minulla on suuri huoli eriarvoisuuden lisääntymisestä. Hyvinvointimallimme ei ole pitkäikäinen, mikäli syrjäytymisen ehkäisemiseksi ei aleta tehdä todellisia, mittavia tekoja. EU:n määritelmän mukaan köyhyysraja on 60 prosenttia kansan mediaanitulosta. Kansaneläkkeen, opintotuen ja toimeentuloturvan varassa olevien voidaan katsoa olevan köyhyysrajan alapuolella. Kansaneläke oli vielä 1970-luvulla melko tehokas vanhuusiän köyhyyden torjuja. Nyt 2000-luvulla kansaneläke on vain puolet 60 prosentin köyhyysrajasta. Opintotuet ovat niin pienet, että opiskelijan on pakko tehdä työtä opintojen ohessa. Työttömien asema on yksi pahimmista ja peruspäivärahan varassa olevien köyhyysriski on moninkertainen muuhun väestöön nähden. Lisäksi toimeentuloasiakkaista lähes 90 prosenttia luokitellaan köyhiksi. Siihen, kokeeko ihminen itsensä hyvinvoivaksi, vaikuttavat monet asiat. Toinen tulee toimeen vähemmällä kuin toinen, eikä kaikkea voi mitata rahalla. Mutta rahalla ja sen puutteella on suuri merkitys elämänlaatua ajatellen. Hyvinvoiva talouselämä on yhteiskunnassa merkittävää, mutta tulisi myös muistaa, että hyvinvoivista kansalaisista syntyy hyvinvoiva yhteiskunta ja tämä vaikuttaa osaltaan suotuisan taloustilanteen kehittymiseen.
