| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Tasavallan kuningas
Suomi siirtyi euroaikaan kymmenen muun Euroopan unionin jäsenvaltion kanssa vuonna 2001.
Vaalien jälkeen joutuu aina kysymään, miksi taas kansalle valittiin vallanpitäjiä, kun sille on huudettu kuningas jo aikoja sitten. Demokratiakin tarvinnee marionettinsa ja nauhanleikkaajansa, jotka kätkevät tehokkaasti todelliset toimijat vallan saleissa.
Paljon ennen kuin Halosesta oli tullut presidentti, eurosta oli tullut kuningas. Hänen majesteetilleen kaikki ovat samaa puoluetta. Sitä kunnioittavat niin haalari kuin liituraitakin, köyhä ja rikas, värillä ei väliä. Suomi on tasavalta, mutta vallan perusteella kuningaskunta.
Taannoinen vaalirahakohu lautakasoineen paljasti euron vikkelät liikkeet politiikassa. Rahan ja vallan ikiaikainen kytkös toimii myös meillä.
Vanha totuus löytyi lautakasan alta. Tossuraha on paras voiteluaine.
Kansan kysely arvojohtajan perään on käsittämätöntä. Viime presidentinvaalien aikana Sauli Niinistökin (kok.) haikaili tiennäyttäjää. Ehkä se on perua menneestä, jolloin ihmiset uskoivat moniarvoiseen yhteiskuntaan.
Edesmennyt akateemikko Paavo Haavikko totesi, että suomalaisilla on vain yksi yhteinen arvo, raha. Sen noustua valtaistuimelle muut arvot lähtivät lätkimään.
Suomalaisen köyhyysloukku on yksiarvoinen yhteiskunta. Päättäjienkin asioiden hoito on yhtä kärvistelyä euro-ohjauksessa. Kollektiivinen arvotyhjiö vaati kultaista vasikkaa, ja lama vahvistaa maaniseksi tanssiinkutsun sen ympärille.
Kuningas euro toimitti myös uskonpuhdistuksen ja valtasi kirkon.
Ennen sädekehä ympyröi pyhimyksiä. Nyt sama mystinen aura loistaa pankkimiesten päiden ympärillä.
Eurouskonnon pääliturgit, rahaporhot toimittavat messunsa mediassa päivittäin. Optiomiljonäärit, sijoittajat ja ekonomistit ovat euron arvostetuimpia sisäkköjä.
Jotkut uskovat eräiden Euroopan keskuspankkiirien pyrkivän jumaliksi.
Korkoa paimensauvanaan käyttävän bisneksen sanotaan sanotaan huokuvan kauhean suuruuden auraa.
Kun Alan Greenspan, USA:n keskuspankin entinen johtaja, aikoinaan luki päivän epistolan, koko kosmos hiljeni. Väitetään, että pörssi toimii Jumalan viransijaisena asettamalla omat lakinsa luonnolle ja euro taluttaa ihmiset perimmäisten kysymysten äärelle.
Markkinatalous on uhriuskonto. Siinä toteemi eli rahan arvo kasvaa, kun sille uhrataan ihmisiä. Työmarkkinoiden yt-neuvottelut lisäävät rahan voimaa kaataessaan monen leipäpuun. Jokainen irtisanominen on kumarrus eurolle.
Rahan, vallan ja uskonnon liitto pitää. Historiassa kansakunnan valloituksen jälkeen uusi valtias aloitti lyötättämällä oman rahansa. Se takasi lopullisesti kuninkuuden ja vallan.
Antiikin Rooman rahassa oli keisarin kuva yhdellä puolella ja toisella uskonnollinen titteli: pontifex maximus, kansan ylin pappi. Suomen liittyessä EU:hun menetettiin mummonmarkka vallan vaihdoksen merkkinä ja käännyttiin samalla eurouskoon.
Kapitalismissa ihmisten välisenä siteenä on vain kiinnostus rahaan. Ihmisen arvo ilmaistaan vaihtoarvona, kuten Marx arvioi jo yli sata vuotta sitten. Vieraantuminen alkoi, kun ihmissuhteet muuttuivat hyötysuhteiksi. Rikas on rakas.
Euro on paras konsultti. Kukaan ei enää mahda sille mitään.
Ei voi kuin ihmetellä Kuningas Euron valtasuuruutta.
Jorma Räsänen Kouluttaja, FT Kuopio
|
|
