| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Toimii ja palvelee
Lapsi tarvitsee potilaana aikaa. Ajatukset on keskitettävä mukaviin asioihin.
Olen aina ihmetellyt julkisen terveydenhoidon mollaamista. Minulla on siitä vain hyviä kokemuksia.
Tässä muutama aika sitten tuli taas asiaa terveyskeskukseen, kun nuorimmainen alkoi valittaa hammassärkyä. Karttulan terveyskeskuksesta aika järjestyi muutamassa päivässä. Kun kyseessä oli lapsi ja akuutti kipu, ei pitkään tarvinnut odotella.
Arvot tuntuvat olevan siis kohdallaan, kun kyseessä on kipeä lapsi. Poikaan suhtauduttiin ystävällisesti ja hammaslääkäri tahtoi erityisesti huolehtia siitä, että pojalle jäisi käynnistä hyvä kuva.
Kipua ei kuulemma hammaslääkärillä nykyään tarvitse juuri tuntea. Lapselle toimenpiteet selitettiin etukäteen, jotta ei tarvitsisi jännittää.
Karttulassa saatiin ystävällisin puhein röntgenkuva otettua, mutta siihenpä homma tyssäsikin, kun poika ei tämän jälkeen maanitteluista huolimatta suostunut avaamaan suutaan.
Kun nähtiin, että tänään ei homma luonnistu, saimme lähetteen KYSin hammaspolille.
Myös poliklinikka-aika saatiin muutaman päivän kuluttua. Asia sai erityishuomion, koska kyseessä oli lapsi, jolla oli kipuja.
Kaikkia toimia leimasi ammattitaito ja ystävällisyys. Lapsihan ei ole potilaana niitä helpoimpia. Hänelle on annettava aikaa, hänet on saatava rauhoittumaan. Pelko on saatava haihtumaan ja ajatukset on siirrettävä mukaviin asioihin.
Poika tunsin olonsa sitä kotoisammaksi, mitä kauemmin hän toimenpidettä osastolla odotteli. Lapselle oli järjestetty puuhaa eikä aika käynyt pitkäksi, vaikka aikaa kului ennen kuin varsinaiseen toimenpiteeseen päästiin.
Vaikka toimenpide oli osastolle rutiinia, tunnuimme saavan koko ajan erityiskohtelua. Meidät huomioitiin, työskentely oli ystävällistä ja tehokasta. Ei näkynyt joutilaana seisoskelevaa henkilökuntaa, ei viivyttelyä, ei turhia toimenpiteitä tai potilaan juoksuttamista.
Jos olikin kiire, se ei kuitenkaan meille asti näkynyt. Pieni potilas sai joka kohdassa vaatimansa ajan, jonka lapsi tarvitsee pysyäkseen rauhallisena, kun kaikki ympärillä on outoa ja uutta ja tuleva toimenpide jännittää.
Käytännön tuoma viisaus näkyi kaikissa otteissa. Meitä informoitiin ennen ja jälkeen toimenpiteen. Poika sai tarvitsemansa avun, eikä vanhempaakaan syyllistetty lapsen kotihammashoidon puutteista, vaikka aihetta olisi ehkä ollutkin.
Kaiken tämän jälkeen pohdin, osaammeko antaa arvoa julkiselle terveydenhoitojärjestelmälle? Järjestelmälle, joka takaa kaikille hyvän hoidon varallisuudesta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.
Onko rahasta tullut kaiken mittari? Oletetaanko, että kalliimman yksityisen palvelun on pakko olla parempaa?
Jos näin on, pitäisikö terveyskeskusten käyntimaksua korottaa sen sijaan, että se yritetään pitää mahdollisimman pienenä. Toisaalta sen voisi joiltakin erityisryhmiltä, kuten opiskelijoilta ja vanhuksilta, vaikka poistaa kokonaan.
Auttaisiko korkeampi maksu meitä ymmärtämään, miten arvokas ja hieno järjestelmä nykyinen julkinen terveydenhuoltomme oikeastaan on?
Toivoa myös sopii, että päättäjät huolehtivat siitä, että julkinen terveydenhuolto pysyy kunnossa, eikä sitä aiheetta leimata huonommaksi, mitä se on.
Jukka Halttunen Syvänniemi
|
|
