On hienoa, että Suomessa tuetaan taiteita veikkausvoittovaroista. Välillä tosin vaikuttaa siltä, että apurahapäätökset kallistuvat järkiperäisyydestä leväperäisyydeksi. Yksi ihmetyksen aihe on elokuvasäätiön rahanjako.
Nyt ryhdytään tekemään elokuvaa säätiön rahoittamana käsikirjoittajan ja ohjaajan omasta laihduttamisesta. Sillä lailla.
Ensin kaksi kaverusta syö ja juo omaan piikkiin itselleen 50 kilon ylipainon liikunnanpuutteen sävyttämänä.
Sitten kaverilla sytyttää. Tehdään omasta laihduttamisesta elokuva yhteiskunnan raha-avustuksen turvin.
Siitä vaan apuraha-anomus elokuvasäätiölle ja ryhdytään myönteisen päätöksen jälkeen lätkimään apurahalätkällä useita kärpäsiä yhdellä iskulla. Minulle töitä, sinulle töitä, veronmaksajille unettomia öitä ja lopuille kansalaisille niitä näitä. Vaikka elokuvateattereissa ei taatusti ole riittävästi katsovia päitä.
Kun kaveruksilla on lisäksi elokuva-alalta kokemusta ja perimästä älliä, niin sitten vaan MTV:n Studio 55:n aamuohjelmaan (26.1.) tekemään elokuvalle ennakkomainosmälliä. Karppauslääkäri Antti Heikkilä myhäilee vieressä.
Suomessa ei ole yhtään älyissään olevaa aikuista ihmistä, joka ei tietäisi tasan tarkkaan, millä keinoilla ennaltaehkäistään ylipainon synty tai laihdutetaan liikakilot pois. Loppu on täysin riippuvainen itsekurista ja omasta viitseliäisyydestä, ottaen kuitenkin huomioon perinnöllisistä seikoista johtuvat paino-ongelmaiset.
Suomessa tehdään vuosittain 20-30 kotimaista elokuvaa. Niistä kolme parasta kerää vuosittain yli 70 prosenttia elokuvien kokonaiskatsojamääristä.
Huonoimmat kymmenen elokuvaa saavat todennäköisesti vain 20 prosenttia kokonaiskatsojista. Se siitä taiteiden tukemisesta.
Niillekin rahoille olisi paljon parempia käyttötarkoituksia.
