| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Tutkimustulokset ovat toisistaan poikkeavia
Pitkän linjan ydinvoimakriitikko Helvi Heinonen-Tanski otti kantaa kirjoitukseeni ydinvoimasta ja väitti, että tietoni aiheesta ovat höttöisiä ja pohjaan mielipiteeni myytteihin (SS 3.7.).
On totta, että ydinvoima tarvitsee polttoainetta ja reaktori pitää rakentaa, unohtamatta polttoaineen loppukäsittelyä. Tanskin logiikkaa noudattaen tuulivoimaa tai aurinkoenergiaa ei voi kutsua niitäkään päästöttömiksi, sillä tuulimyllyt tahi aurinkopaneelit eivät tipahda taivaasta sormia napsauttamalla niihin kohtiin, joihin ne halutaan.
Samalla tavalla niiden materiaalit louhitaan maankuoresta, jalostetaan, kootaan osista ja kuljetetaan niille varatuille paikoille ja huolletaan.
Heinonen-Tanski viittasi kirjoituksessaan B. Sovacoolin raporttiin, jossa ilmeni paljonko eri energiantuotantomuodot tuottavat hiilidioksidia elinkaarensa aikana per tuotettu kilowattitunti.
Muistuttaisin, että laskujen tekijät vaihtelet suuresti maan, yhtiön ja reaktorityypin mukaan. On esimerkiksi väliä minkä tyyppinen reaktori on kyseessä ja paljonko reaktorin käyttöikä on.
Toisin kuin Heinonen-Tanski väitti, uraanin hankkiminen ei oletusarvoisesti ja erottamattomasti edellytä fossiilisen polttoaineen käyttämistä.
Useat tutkimukset antavat keskenään erilaisia tuloksia energiantuotantomuotojen elinkaaresta. Erään tutkimuksen mukaan ydinvoima tuottaa koko elinkaarensa aikana yhtä paljon tai vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin moni uusiutuva energiantuotantomuoto, kuten tuuli, vesi sekä aurinko.
Loppukaneettina todettakoon, että Ranska, maailman johtavaksi ydinvoimavaltioksi tituleerattu, tuottaa melkeinpä suhteellisesti vähiten hiilidioksidipäästöjä Euroopassa, kun taas Tanska, johtavana tuulivoimavaltiona tunnettu, löytyy saman tilaston toisesta ääripäästä.
Asiat eivät ole niin yksioikoisia kuin ydinvoimakriitikot usein antavat ymmärtää.
Zachris Haaparinne Filosofian ylioppilas Jyväskylä
|
|
