| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Yhteinen toimivalta
Jäsenmaat sitoutuvat lisäämään sotilaallisia voimavarojaan, jotta ne voisivat suoriutua EU:n asettamista velvoitteista.
Europarlamentaarikko Riikka Manner (kesk.) osui politiikan ja demokratian naulankantaan kirjoituksellaan "Minne menet politiikka?" (SS 13.1.).
Hän arvostelee kirjoituksessaan erityisesti kotoisia poliitikkoja ja mediaa siitä, että kansallinen keskustelu Lissabonin sopimuksen merkityksestä suomalaisten elämänmenoon alkoi vasta reilun vuoden kuluttua eduskuntamme hyväksyttyä sen.
Ja aivan kuten Manner toteaa, niin Lissabonin sopimuksen myötä ainakin 70 prosenttia kotoisesta päätöksenteostamme tulee nojaamaan unionista tuleviin päätöksiin tavalla tai toisella.
Jo aikaisemmin menettämämme itsenäiset maatalous-, kalastus- ja kauppapoliittisten oikeuksien lisäksi menetetään nyt myös oma ulkopolitiikkamme.
Euroopan unionista tuli oikeushenkilö, ero EU:n ja EY:n väliltä katosi ja siitä tuli yhtenäinen globaali toimija, joka puhuu ja toimii yhdellä äänellä kaikissa keskeisissä maailmanpolitiikan kysymyksissä, vaikkapa YK:ssa.
Olemmeko jo menettämässä perinteisen puolustuspolitiikkammekin, jonka käsitämme tähtäävän oman maan rajojen sisällä tapahtuvaan ulkopuolisen uhan torjumiseen?
Meillä rauhanturvaaminenkin on ymmärretty myönteisenä toimintana, joka tehdään aina YK:n valtuutuksella ja jossa ei yleensä kukaan kuole.
Ay-väen rauhanpäivillä Järvenpäässä esiintyneen ex-parlamentaarikko Esko Seppäsen (vas.) mukaan Lissabonin sopimus toi EU:lle lisää toimivaltaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa.
Yhteistä toimivaltaa oli vain jäsenmailla ja se oli rajallista, eli vain jos kaikki jäsenmaat olivat yksimielisiä, ne saattoivat ottaa kantaa yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Lissabonin sopimus muutti tämän asian perusteellisesti. Nyt mukaan tuli myös puolustuspolitiikka.
Seppäsen mukaan EU-teksteissä esiintyvän defense-sanan merkitys ei tarkoita pelkästään puolustusta, vaan myös hyökkäystoimintaa. Sille ei ole hyvää suomenkielen vastinetta. Suomalainen käsittää puolustuksen oman maan rajojen sisällä tapahtuvaksi ulkopuolisen hyökkääjän torjumiseksi.
Mutta EU:n defense sisältää kriisinhallintaa, joka ulottuu voimankäytön kaikkiin muotoihin mukaan lukien rauhaanpakottaminen.
Peace making on Lissabonin sopimuksessa Seppäsen mukaan suomennettu häveliäästi rauhan palauttamiseksi, vaikka sama sana on aiemmin suomennettu rauhaan pakottamiseksi.
Omasta lainsäädännöstämme on jo poistettu kielto käyttää suomalaisia joukkoja rauhaan pakottamiseen.
Kaikki EU:n operaatiot, joita tehdään yhteisen ulko- ja puolustuspolitiikan nimissä, ovat siis muuta kuin maanpuolustamista ulkopuolista hyökkääjää vastaan.
Tämä on EU:n militarisointia ja tätä tarkoitusta varten EU:n perustuslakiin on kirjattu, että jäsenmaat sitoutuvat lisäämään sotilaallisia voimavarojaan, jotta maat voisivat suoriutua EU:n asettamista velvoitteista.
Toivottavasti Riikka Manner on sellainen europarlamentaarikko, jonka kirjoitus- ja puhe-esityksiä EU-asioista ainakin me savolaiset saamme tulevaisuudessakin lukea ja kuulla. Ja vieläpä sellaisessa kansalaisille ymmärrettävässä muodossa eikä vaikealla Brysselin byrokratiakielellä.
Alpo Ruotsalainen Kuopio
|
|
