| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Yhteisen hyvän nimissä
Suomalaista politiikkaa vaivaa yhteistyön puute.
Tällä kertaa kyvyttömyys yhteistyöhön vaivaa ministereitä ja ministeriöitä. Miksi vain maahanmuuttoministeriö käsittelee maahanmuuttopolitiikkaa?
Herätyskello soimaan tasa-arvoministeri Stefan Wallin (r.). Tasa-arvokysymyksistä tärkeimmät eivät nyky-Suomessa enää liity sukupuolten väliseen tasa-arvoon tai suomenruotsalaisten oikeuksiin.
Jos tasa-arvoministerin on kommentoitava pukeutumista, niin ei tulisi keskittyä pääministeri Kiviniemen mekkoon, vaan musliminaisen burkhaan.
Kun puhutaan vähemmistöjen kielikysymyksistä, ei ruotsinkielen asema peruskouluopetuksessa tulisi olla ainoa asia, vaan suomenkielen opetus uudelle ja yhä kasvavalle vähemmistölle, maahanmuuttajille.
Ministerit tekevät puoluetaustansa näköistä politiikkaa ja vastaavat lausunnoistaan omalle puolueelleen.
Maahanmuuttopolitiikka on isompi kuin yksikään irrallinen ministeriö tai poliittinen puolue. Tarvitaan yksittäiset ministeriöt ylittävää yhteistyötä. Tarvitaan vahvempia ihmisiä ja muutakin kuin ennen vaaleja tapahtuvaa populistista pisteiden keruuta.
Yleensä pyyntö yhteistyöstä tulee ministeriltä kansalle. Pyyntö tulee yleensä silloin, kun jollakin tavalla verotusta kiristetään.
Silloin pyydetään kansalta yhteistyötä yhteisen hyvän nimissä.
Tällä kertaa minä pyydän ministereitä tekemään yhteistyötä yhteisen hyvän nimissä ja vastaamaan politiikastaan ei pelkästään omalle puolueelleen, vaan minulle, joka olen heidät sinne äänestänyt ja jonka päivittäistä arkea heidän tekemänsä päätökset koskevat.
Pia Laakoli Jatko-opiskelija Itä-Suomen Yliopisto
|
|
