| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Yhteistyö kannattaa
Suomi lahjoitti 10 miljoonaa euroa Pietarin jätevedenpuhdistamon rakentamiseen vuonna 2005.
Savon Sanomat on muiden tavoin pohtinut Suomen ja Venäjän välisen lähialueyhteistyön tarkoitusta. On ihmetelty, miksi Suomen pitäisi avustaa luonnonvaroiltaan rikasta Venäjää. Kysymys on aiheellinen, mutta osoittaa myös sen, että lähihistoriaan ja viime vuosien päätöksiin on paneuduttu puutteellisesti.
Vuoden 1989 Euroopan murroksessa sosialistinen talousjärjestelmä romahti ja monet "siirtymätaloudet" osoittautuivat pahoin velkaantuneiksi. Läntinen Eurooppa, Suomi mukaan lukien päätyi avustamaan vapautuneita kansoja uuden järjestyksen rakentamisessa. 1990-luvun alussa Suomikin maksoi mm. Puolan valtionvelkaa, joka sai jopa oman budjettimomenttinsa.
Vuoden 1991 hallituksenvaihdoksen jälkeen ulkoministeri Väyrynen katsoi, ettei Suomen ole tarkoituksenmukaista suunnata voimavaroja Keski-Eurooppaan, vaan kohdistaa oma panoksensa meitä lähimpänä oleville alueille, Baltian maihin ja Luoteis-Venäjälle. Vuonna 1992 allekirjoitettiin Suomen ja Venäjän Federaation välillä sopimus laaja-alaisesta lähialueyhteistyöstä. On syytä palauttaa mieliin, että etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa läänit, maakunnat ja kaupungit olivat jo ryhtyneet lähialueyhteistyöhön, jolle sopimus toi virallisen perustan.
Alkuvaiheessaan lähialueyhteistyöllä oli merkittävä vaikutus yhteiskunnan perustoimintojen kannalta. Pahimmillaan - muistaneeko moni enää sitäkään - pelättiin, että Venäjän kaoottinen tilanne johtaa väestön vyörymiseen rajan yli. Kun Venäjän olot vakiintuivat ja se alkoi vaurastua energia- ja raaka-ainetuloillaan, olisi lähialueyhteistyötä tullut suunnata uudella tavalla. Kysymys ei olisi tullut enää olla avustamisesta vaan aidosta yhteistyöstä.
2000-luvun puolivälissä lähialueyhteistyön painopisteiksi asetettiin sosiaali- ja terveysala sekä ympäristönsuojelu. Tätä perusteltiin Suomen korkealla osaamisella ja toisaalta myös niillä haitoilla ja uhilla, joita huono terveystilanne ja ympäristön saastuminen lähialueella kohdistavat Suomeen. Ympäristöalan yhteistyö onkin nostettu usein esimerkiksi, mm. Pietarin jätevedenpuhdistamot.
Mutta sosiaali- ja terveysalan osalta linjaus ei ole onnistunut. Suomen ja Venäjän järjestelmät ja käsitykset tässä aihepiirissä ovat niin erilaiset, että tällä sektorilla parhaita tuloksia saataisiin aikaan asiantuntijakoulutuksella ja kansalaisjärjestöjen työllä.
Terveysuhkat ovat nykyään täysin globaaleja, eivät enää lähialueiden kysymys.
Matti Vanhasen II hallitus linjasi lähialueyhteistyöhön uusia painopisteitä, jotka sopivat paremmin Suomen ja nyky-Venäjän yhteistyöhön. Vuosi vuodelta on painotettu enemmän taloudellista yhteistyötä, kaupan kannalta tärkeää rajan toimivuutta, liikennettä ja logistiikkaa sekä mm. metsäalan yhteistyötä. Suomen ja EU:n ei pidä ryhtyä rakentamaan Venäjälle hyvinvointivaltiota. Venäjän yhteiskunnan kehitys on venäläisten asia. Mutta yhteistyöhön osoitetuilla varoilla on ollut suuri merkitys monien yritysten ja kansalaisjärjestöjen toiminnalle rajan kummallakin puolella.
EU (ja siis myös nettomaksaja Suomi) avustaa Venäjää monikymmenkertaisesti enemmän kuin Suomen valtio. Sitä en ole huomannut kenenkään arvostelevan samalla tavalla kuin omaa yhteistyötämme, joka on toiminut EU:n lähialueohjelmien mallina. Tuskinpa tässäkään asiassa on todellista syytä uskoa rahan "jalostuvan" kun sitä kierrätetään Brysselin kautta.
Ossi Martikainen Lapinlahti
|
|
