Kunnallishallinnon rakennetyöryhmä julkaisi selvityksensä Suomen kuntarakenteesta pari viikkoa sitten. Yli 600-sivuisesta raportista mieliä nostattivat lähinnä karttapiirrokset. Vanha kansanviisaus siitä, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, johtaa tässä kuitenkin hakoteille.
Karttahuumassa vähemmälle ovat jääneet selvityksen perustelut.
Nyt tehty kuntakartoitus on selvästi laajin, mitä Suomessa on tehty. Silti moni asia on vielä selvittämättä, moni kysymys vastausta vailla.
Jokaisen suomalaisen etu ja oikeus on tietää, miten omalla alueella tällä hetkellä menee ja mitä on odotettavissa tulevaisuudessa.
Keskusteluun toivoisin nyt malttia. Selvitys on vasta pohja ja rakennuspalikka erilaisille jatkokeskusteluille ja kuntien sekä seutujen omille selvityksille. Vain avoin, maltillinen ja rehellinen keskustelu sekä vaihtoehtojen vertailu voivat viedä meitä eteenpäin.
Kuntakeskustelussa päädytään herkästi vaikeiden asioiden pallotteluun. Ongelmat tunnistetaan. Myönnetään, että jotakin on tehtävä, mutta sitten tulee oma kunnan raja vastaan ja muutosvastarinta ottaa yliotteen.
Uudistusta tehdään tulevien vuosikymmenten tarpeisiin. Meillä on vain yhdet veronmaksajat, jotka joka tapauksessa joutuvat rahoittamaan palvelumme tavalla tai toisella.
Hallinto ja hallinnon rajat ovat aina vain apuvälineitä järkevän toiminnan mahdollistamiselle. Hyvät, laadukkaat ja toimivat palvelut sekä jatkossakin elinvoimainen Suomi, ovat itseisarvoja, joiden edun nimissä hallinnon rajoja pitää tarvittaessa olla valmis muokkaamaan.
Nyt on huolellisen perehtymisen ja pohdiskelun aika. Sen jälkeen annetaan ennemmin tuhannen sanan kuin yhden kuvan kertoa omat näkemykset, ja vasta sen jälkeen arvioidaan rajoja.
Olemme kaikki tietoisia talouden isoista haasteista. Nykyrakenteilla jatkaminen ei ole mahdollista.
Jokaisen suomalaisen etu on tietää, mitä eri vaihtoehdot ihan oikeasti voisivat olla ja tarkoittaa. Siksikin jokaisella on oikeus kunnon kuntaselvityksiin.
