EmediateAd

Yllättävän moni nuori aikuinen vieroksuu työtä

A A
7.3.2010 0:02

Elämme aikoja, joita varjostaa huoli tulevasta. Kuinka hillitä työttömyyttä, mutta toisaalta, kuinka vastata tulevaan työvoimapulaan.

Yksi henkilökohtainen huolenaiheeni on se valitettava tunteeni siitä, että yllättävän moni nuori aikuinen tuntuu vieroksuvan työtä. Suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä joka ikisen suomalaisen työpanosta tarvitaan.

Miksi työ ei kiinnosta? Onko kyse työelämän liian kovista vaatimuksista, pelottavatko ne nuorta aikuista?

Luistaako elämä ilman työtäkin, eikö työtä tarvita itselle sopivan elintason ylläpitämiseen?

Vastaani on kävellyt terveitä, työkykyisiä ja koulutettuja aikuisia, jotka eivät halua "tuhlata" elämäänsä työn tekemiseen. Eikö työ ole yhteiskunnassamme oikeus ja velvollisuus? Rattaat eivät pyöri, jos töitä ei tehdä. Työ tuo turvaa.

Kuinka tulevaisuuden haasteisiin voidaan vastata, jos tällainen ajattelutapaa leviää kuin lensu? Eläköitymisestä ja uusien ammattilaisten valmistumisesta voidaan laskea ennusteita, mutta kuinka huomioida mainitsemani "sekoittava tekijä". Hurjaa, sanon minä.

Samaan aikaan liian moni nuori pähkäilee töiden saamisen vaikeuden kanssa, erityisesti nyt, kun on aika hakea kesätöitä. Kuulostaisi äkkiseltään tasapainoiselta tilanteelta, mutta sitä se ei ole. Molemmat ongelmat ovat arkipäivää.

Itse (27 v.) olen tehnyt kokopäivätyötä, osa-aikatyötä, keikkatyötä, kesätöitä, päivätyötä, kolmivuorotyötä, yötyötä, tehdastyötä, terveydenhoitotyötä, hoitotyötä ja niin edelleen. Minulle työ on arvokas asia ja tiedän, että niin se on monelle muullekin.

Toivoisin kuitenkin, että jokainen suomalainen nuori aikuinen miettisi omaa suhdettaan työhön. Millaisia kokemuksia minulla on työstä? Millaista työtä olen tehnyt? Millaista työtä haluaisin tehdä? Mitä työ minulle merkitsee? Mitä se merkitsee koko yhteiskunnan kannalta?

Miten voin itse vaikuttaa tulevaisuuden haasteisiin?

Kaisa Hiltunen Terveydenhoitaja Kuopio

Kommentoi artikkelia