Johtaja, ei naisjohtaja

Palasin pari viikkoa sitten Torinosta kauppakamarien maailmankonferenssista.

Tapahtuma oli monin tavoin antoisa, mutta osallistujajoukko herätti ajatuksia. Kauppakamarijohtajista koostuneen porukan ikähaitari oli pääosin suppea ja puhujajoukko varsin miesvoittoinen. Suomi nousi tässä joukossa positiivisesti esiin. Keskuskauppakamarin naisjohtajuutta edistävä ohjelma voitti ensimmäisen palkinnon kongressissa järjestetyssä kilpailussa. Lisäksi delegaatiostamme ainakin puolet oli eri-ikäisiä johtotehtävissä olevia naisia.

Tapahtuma sai minut nuorehkona naisena pohtimaan eri-ikäisten ja eri sukupuolten johtajuutta. On silmiinpistävän selvää, että entistä tasa-arvoisemmassa Suomessa mahdollisuuksia on pilvin pimein moniin muihin kulttuureihin verrattuna. Lasikatto on säröillä ja läpimentävissä.

Lasikaton rikkominen ei ole jäänyt vain naisten tehtäväksi. Moni yritys rikkoo kattoa täysin tietoisesti hartiavoimin. Olennaista on, että työnantajat saavat parhaat mahdolliset henkilöt johtoonsa. Siksi potentiaalisten kandidaattien joukkoa ei kannata keinotekoisesti rajoittaa vaikkapa sukupuolen perusteella.

Tämä on lähtökohtana myös Keskuskauppakamarin palkitussa Naisjohtajaohjelmassa. Samalla pyritään pitämään tasa-arvon edistäminen elinkeinoelämän omissa käsissä ja välttämään turhaa, esimerkiksi kiintiöihin perustuvaa sääntelyä. Kiintiöt eivät ole oikea lähestymistapa naisjohtajien määrän kasvattamiseen. Tämän osoittavat esimerkiksi kokemukset Norjasta, jossa kiintiöt siirtävät lupaavia naisia nousu-uralta hallitusammattilaisiksi.

Harva sen enempää nainen kuin mieskään haluaa ottaa haastavia johtotehtäviä vastaan kiintiöiden varjossa. Pätevyys on paljon tärkeämpää. Siksi on tärkeää luottaa elinkeinoelämän omiin toimiin asian edistämisessä – potentiaalisen johtajapoolin laajentaminen on jokaisen organisaation etu ilman sääntelyäkin. Suomi on jo nyt edelläkävijä ja johtotehtävissä olevien naisten määrä nousee asteittain. Selvänä poikkeuksena tästä on tosin ylin johto pörssiyhtiöissä, joiden toimitusjohtajat ja hallitusten puheenjohtajat ovat lähes poikkeuksetta miehiä, vaikkakin naisten osuus hallituksissa on kasvussa.

Oma täysin subjektiivinen kokemukseni on, että naiseus ei tänä päivänä ole kovin merkittävä määre työelämässä. Pohtimallakaan on vaikea saada mieleen tilanteita, jolloin sukupuoleni olisi jollain tavalla aiheuttanut ongelmia tai etenemisen esteitä urallani. Äitiyslomat ja sairaiden lasten hoidot ovat hoituneet ongelmitta, niin kuin ilman muuta pitääkin.

Niin sanottua tytöttelyä olen toki silloin tällöin kohdannut, mutta sen voi jättää omaan arvoonsa ja sivuuttaa nopeasti.

Osasyynsä myönteisissä kokemuksissani on varmasti kohdalleni osunut hyvä tuuri. Olen saanut tehdä töitä fiksujen työkavereiden ja esimiesten kanssa. Kaikkea en laskisi kuitenkaan tuurin syyksi. Omasta näkökulmastani vaikuttaa siltä, että suomalainen työelämä on monelta osin entistä tasa-arvoisempi ja oma sukupolveni pääsee tekemään töitä tilanteessa, jossa eteneminen uralla on paljon enemmän kiinni muista asioista kuin sukupuolesta.

Naisten roolia johtotehtävissä voidaan edelleen vahvistaa.

Toimivat lastenhoitopalvelut ovat yhteiskunnallisesti välttämättömiä nuorempien, niin naisten kuin miestenkin, urakehitykselle. Työnantajien ja johtotehtävissä jo olevien toivoisin pohtivan sitä, millaisessa sävyssä johtotehtävistä ylipäänsä keskustellaan.

Työkuorman, jatkuvan tavoitettavuuden ja kiireen painottaminen eivät luo johtotehtävistä erityisen houkuttelevaa mielikuvaa nuoremmille sukupolville, joiden arvomaailmassa perhe-elämä ja vapaa-aika korostuvat. Johtotehtävät ovat pääsääntöisesti mainiosti sovitettavissa henkilökohtaiseen elämään hyvällä ajankäytönhallinnalla ja priorisoinnilla. Tästä kannattaa avoimesti kertoa johtotehtävistä kiinnostuneille nuorille ja rohkaista heitä pyrkimään kohti tavoitteitaan.

Tasa-arvoinen työelämä ei liity ainoastaan sukupuoleen. Etniseen taustaan liittyvä tasa-arvoisuus on nykyään entistä ajankohtaisempi kysymys. Myös ikä määrittää työtä. Nuori tulokas konkareiden joukossa saa varautua tekemään töitä, ennen kuin lunastaa oman paikkansa ja uskottavuutensa.

Varsinkin johtotehtävissä arvostetaan pitkää kokemusta, jota uran alkupuolella on hankala tarjota.

Ikä on monesti rajoite myös uran loppupuolella: lukuisiin tehtäviin haetaan dynaamisuutta, uusia näkökulmia ja nälkäisyyttä, joita erityisesti nuorten oletetaan tarjoavan. Tällöin iäkkäämpien ammattilaisten on vaikea nousta esiin.

On vähintäänkin ristiriitaista, että samaan aikaan kun tavoitellaan pidempiä työuria, rekrytoinneissa sivuutetaan jo lähtökohtaisesti monia joko liian nuorina tai vanhoina.

Kun moni asia on sukupuolten välisen tasa-arvon osalta kohentunut, voi kiinnittää huomiota myös hieman pienempiin epäkohtiin. Olisin täysin valmis luopumaan naisjohtaja-sanan käytöstä. En varmasti ole ainut, jossa termi aiheuttaa lievää närästystä. Jokainen tekee työtään persoonallaan ja ammattitaidollaan osana tiimiä. Sen sijaan johtajan sukupuoli ei ole työn kannalta erityisen merkityksellinen asia. Tällöin sitä ei tarvitse erillisellä määrittelyllä korostaa.

Suomeen tarvitaan mahdollisimman päteviä ja sitoutuneita ammattilaisia tehtäviin sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Kun pyritään löytämään kaikkein osaavimmat henkilöt sukupuoleen, ikään tai etniseen taustaan katsomatta, tarjonta laajenee merkittävästi.

Kirjoittaja on Kuopion alueen kauppakamarin toimitusjohtaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kesälomamaa

Uskalla lähteä vaikka yksin

Hallituksen loppukaudeksi on luvassa epävakaista

Brittien brexit on kaikkea muuta kuin helppo harjoitus

Katoavaa kansantalkoota

Keväinen järkytys

Ehdokasasettelu kaipaa enää protestiehdokasta

Risikko ajoitti lausuntonsa erittäin huonosti

Uuden verisunnuntain pelkoa

Hei sinä musiikkini vihaaja

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.