Uiminenkin uhattuna

Sisävesien tila on sinilevien ja järvien pohjaan kertyvän lietteen johdosta noussut suomalaisten huolenaiheeksi - eikä syyttä. Moni haitta saa alkunsa tuhotulta suolta. Päästöjä kuitenkin vähätellään eivätkä haitanaiheuttajat joudu tilille. Soiden kunnostusojitukset, turpeenkaivuu ja pellonraivaus turvemaille jatkuvat tunnetuista vesistöhaitoistaan huolimatta lähes rajoituksetta.

Soiden kunnostusojitusta tai ojitusmätästystä valvotaan vain erittäin heikosti, soilla tapahtuvaa pellonraivausta ei ollenkaan. Turpeennosto on näistä kuormittajista ainoana luvanvaraista, mutta sitäkään ei saada rajattua pois edes pahimmat vesistö- ja ilmastopäästöt aiheuttavilta ojittamattomilta soilta.

Lisäksi turvetuotannoksi kutsutun, mutta todellisuudessa suon ekosysteemipalvelut totaalisesti tuhoavan turpeenkaivuun aiheuttamia vesistöhaittoja vähätellään. Jopa viranomaiset jättävät lupapäätöksissään suuren osan orgaanisen turveaineksen vesistökuormituksesta huomioimatta.

Turpeennoston vesistövaikutuksia arvioidaan yleensä ns. ominaiskuormitusluvuilla. Ominaiskuormitusta käytetään kertomaan suolta turpeennostoaikana irtoavan ja vesistöön huuhtoutuvan typen, fosforin ja kiintoaineen keskiarvomäärät.

Näihin laskelmiin perustuvat lupapäätösten arviot turpeenkaivuun alapuolisissa vesistöissä aiheuttavista haitoista. Nämä kuormitusluvut eivät kuitenkaan vastaa turpeennoston aiheuttamaa todellista suo- ja turvekerroskohtaista ravinteiden ja orgaanisen aineen huuhtoumaa, sillä erot soiden ja suokerrosten välillä voivat olla 20-kertaisia.

Kun erot päästömäärissä ovat todellisuudessa suuria, pitäisi ympäristölupaprosessissa tapahtuva vesistöhaittojen arviointi tehdä kunkin suon päästötason mukaan, ei keskiarvona. Edelleen sallittavissa oleva päästötaso tulisi suhteuttaa alapuolisen vesistön tilaan. Sitä ei keskiarvon pohjalta voi tehdä.

Väärin laskettu Toinen ehkä vielä suurempi ongelma on, että ominaiskuormitusluvut eivät kerro todellista suolta karkaavan orgaanisen aineen määrää. Tämä johtuu virheellisestä menetelmästä.

Lupakäsittelyssä kiintoaineeksi lasketaan vain karkeammat turvepartikkelit, jotka tarttuvat näytevedestä suodattimeen. Kuitenkin vesiasiantuntijat tietävät, että suurin osa turvesoilta ja ojituksista karkaavasta orgaanisesta aineksesta on pienempiä partikkeleja ja liukoista ns. humusta.

Koska humusta ja hienojakoisinta ainesta ei päästöjä ja haittoja arvioitaessa lasketa kiintoaineeksi, lupapäätöksen ominaiskuormitusluku kertoo vain alle kymmenen prosenttia todellisesta kokonaishuuhtoumasta. Huijauksen suuruus voidaan arvioida mittaamalla kaiken orgaanisen aineen kemiallisen hapenkulutuksen (COD) määrä.

Vaikka orgaanisen aineen huuhtoumamäärät vaihtelevat, ovat orgaanisen aineen, typen ja fosforin suhteet suhteellisen vakioita. Typen ja fosforin mittaaminen on yleensä myös tehty oikein. Tämä mahdollistaa todellisten päästöjen arvioinnin. Suhdeluvut lupapäätöksessä ovat suunnilleen: kiintoaine (siis vain isommat partikkelit laskettuna) 6, typpi 3, fosfori 0,1. Todelliset, "piilotetut", suhdeluvut samalla paikalla ovat: orgaaninen aines 100, typpi 3, fosfori 0,1.

Todellisen esimerkin kautta virheen suuruus hahmottuu helpoiten. Ominaiskuormitusluvuilla lasketut päästöt alapuoliseen vesistöön olivat eräällä turpeennostoalueella 5 300 kg kiintoainetta kuiva-aineena, 2 788kg typpeä ja 12,7kg fosforia. Kun mukaan lasketaan kaikki orgaaninen aines, ovat saman suon aineiden huuhtoumat noin 110 000 kg orgaanista ainetta, 2 788kg typpeä ja 12,7kg fosforia.

Ero alapuolisen vesistön pohjiin kertyvän aineen määrässä on valtava ja pahenee entisestään toisen harhan vuoksi.

Kiintoaineen määrä ilmoitetaan kuiva-aineena. Kuitenkin kilosta kuivaa turveainesta voi sen vettyessä syntyä 50 litraa löyhää turvehöttöä järven pohjaan. Aiemman esimerkin ominaiskuormitusluvun kiintoainesmäärä oli 5 300 kg. Kun tämä määrä kuivaa turvepurua laskeutuu vesistön pohjaan, pohjalla voikin olla 265 000 litraa turveliejua.

Kiintoaineen ominaiskuormitusluvut eivät siis anna edes suuntaa siitä paljonko ainesta alapuoliseen vesistöön todellisuudessa joutuu. Miksi niitä yhä käytetään turvetuotannon lupakäsittelyissä?

Mökkiläisten kapina Yhä useamman järven rannalla mökkiläiset ovat nousemassa kapinaan järvensä pohjaan kertyvää turvelietettä vastaan. Turveaines kuitenkin jatkaa valumistaan niin kunnostusojitusalueilta, turvekentiltä kuin turvepelloiltakin.

Kun luontainen järvien pohjiin kertyvä sedimentoituminen on luokkaa 0,2mm/vuosi, mitattiin Saarijärven reitillä hiljattain pohjaan kertyvän noin 3 cm:n kerros kuraa vuodessa. Pahimmillaan kertymät ovat jo metrien paksuisia ja estävät uimisenkin.

Vesistöön turpeennosto- ja suometsäojitusalueilta kulkeutuvalla ja pohjaan kertyvällä orgaanisella aineksella on vielä yksi hankala ominaisuus; se aiheuttaa hajotuksen kiihtymistä.

Hajotuksessa mikrobit kuluttavat happea ja vapauttavat ilmaan hiilidioksidia tai hapen loputtua metaania. Kun happi loppuu, alkaa pohjasta vapautua sinne aikojen saatossa kertynyttä, mm. maataloudesta peräisin olevaa fosforia. Liuennut fosfori on järvissä minimiravinne, jonka lisääntyminen saa levät valtavaan kasvuun. Tämä näkyy niin verkkojen limoittumisena kuin sinileväkukintoinakin.

Ekosysteemin vaurioittaminen näkyy muun muassa kalakannan ja muun vesieliöstön yksipuolistumisena, eliöiden lisääntymisen heikkenemisenä ja järven virkistysarvon laskemisena. Samaa tahtia halpenevat myös mökkitontit.

Järvien lisäksi ylimääräistä humuskuormaa päätyy myös Itämereen. Suolaisessa vedessä humus muodostaa isompia partikkeleita ja vajoaa pohjaan, aiheuttaen saman kierteen kuin järvien pohjassa. Kukaan ei tiedä mikä vaikutus tällä on Itämeren tilaan.

Suomi on EU-päätöksin ja kansallisella lainsäädännöllä sitoutunut nostamaan vesistöjensä tilan hyvälle ekologiselle tasolle. Nykyisellä lupapolitiikalla, lainsäädännön heikkoudella ja näiden huonoilla soveltamiskäytännöillä tavoitteet jäävät suovaltaisilla alueilla saavuttamatta. Soiden tuhoamisen jatkuessa Suomen järvistä ei juoda - eikä niissä aina edes uida.

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Luottamus hyvä, kontrolli parempi

Vaarallista ja myrkyllistä

Varastokirjasto siirtyisi sivistyksen kustannuksella

Arvoilla höystetty tiedotus pilaa tutkimusviestiä

Pään sisään

Kuopion on aika polkaista jälleen uutta vauhtia

Tiiliskivellä päähän

Uusi pisteytys sotkee lukiota ja opiskelijavalintoja

Turvallisuuden epätasa-arvo voi olla kasvava pulma

Kirje tulevalle kaupunginjohtajalle

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.