Maanantaivieras

Erilaisia lahjojen jakelijoita

Viime viikolla juhlittua loppiaista nimitetään monessa maassa kolmen kuninkaan juhlaksi.

Kolme itämaan viisasta miestä lahjoineen Balthasar, Kaspar ja Melchior seurasivat tähteä, merkkiä taivaalla. He kunnioittivat luvattua Messiasta ja juutalaisten kuningasta, jouluyönä syntynyttä Jeesus-lasta. Tähän pohjaa joulun kristillinen lahjaperinne.

Joulupukin, lahjoja jakavan ystävällisen valkopartaisen vanhuksen esikuva oli 300-luvun puolivälissä lyykialainen Myrnassa nykyisen Turkin alueella elänyt piispa Nikolaus.

Saatuaan isältään mittavan perinnön hän heitteli ikkunastaan lapsille lahjoja. Hän oli kreikkalaisen ja venäläisortodoksisen kirkon pyhimys, ihmeiden tekijä, ammattikuntien suojeluspyhimys, lasten ja vankien suojelija vielä 1000-luvulla Italiassa ja Saksassa.

Uskonpuhdistuksessa joulupukin pyhimystausta häipyi.

Saksalaisille joululahjat tuo kristuslapsi Christkind. Sittemmin 1700-luvulla Pyhä Nikolaus tuli saksalaisten jouluun uudelleen seuranaan tarustojen haltia Knecht Ruprecht. Lahjat toi Weihnachtsmann, kun Nikolaus ja haltia sulautuivat joulumieheksi. Pukin punainen vaatetus ja hiippa palautuu piispalliseen – ja turkikset haltiataustaan.

Joulupukin kuvahahmon loi saksalainen Moritz von Schwind vuonna 1847, syntyi Väterchen Winter eli Herra Talvi. Vasta 1900-luvun vaihteessa syntyi nykyinen Santa Claus, Father Christmas. Suomessakin perinne yleistyi ja pukki tonttuineen pääsi kirjoihin, lehtiin ja joulukortteihin.

Valkein turkiksin somistettuun lyhythelmaiseen punanuttuun pukeutunut Santa Claus lentää joulupäivänä reellä kahdeksan poron valjakolla yhdysvaltalaisten, brittien ja kanadalaisten kattojen yllä pudottautuen lahjoineen savupiipuista.

Itävallassa vierailee 6.12. omenoita ja namusia jakava Saint Nicholas.

Tšekissä lahjoja on turha toivoa joulupukilta, koska siellä Svaty Mikuláš on tuntematon, 25.12. sinne lahjat tuo Jeesus-lapsi, Ježíšek. Belgiassa ja Hollannissa matkaa 5.12. valkealla ratsulla Sinterklaas kintereillään tuhmia lapsia pelotteleva Zwarte Piet.

Venäjällä vanhan juliaanisen kalenterin mukaisesti ortodoksien joulu on 7.1. Jeesuksen syntymän hetki. Uudenvuoden aattona, kun kuusi koristellaan ja lapset odottavat lahjoja, juhlaan saapuu valkopartainen pakkasukko (Ded Moroz) lumityttönsä (Snegurotška) kanssa. Katolista joulua vietetään 25.12.

Hollannin lapset täyttävät puukengät heinillä, jotta Sinterklaasin porot saisivat purtavaa. Kun sukat takanreunuksella liittyvät amerikkalaiseen jouluperinteeseen, puolalaislasten traditioihin kuuluvat kengät. Swiety Mikolajilta lahjoja toivoen he kiillottavat kenkiään.

Italiassa 6.1. etsii Befana-eukko Kristusta, jättämällä kilttien lasten kenkiin pieniä lahjoja ja tuhmille hiilenmurikoita. Islannissa 11.–24.12. kiipeää vuorilta 13 pukkia, jotka jättävät lahjoja lasten kenkiin. Ranskan Père Noël saapuu lentävällä pororeellä ja pudottautuu savupiipusta 25.12. Jõuluvana, jõulumees ts. jõulutaat vierailee Virossa. Laululla, runolla, taikatempulla tms. hän lunastuttaa lahjat. Katalaanit tekevät tikuilla seisovan, hymyilevän Tió de Nadal -jouluhalon. Sitä he ruokkivat ja peittelevät joka yö. Jouluna sen käsketään ulostaa lahjoja.

Eri kansoilla on oma lahjoja jakava partaniekka hahmonsa. Jo suurten kansainvaellusten alettua vuonna 395 eaa. haltioita/tonttuja ilmaantui Keski-Eurooppaan. Etymologisesti tonttu palautuu ruotsin kielen sanaan TOMT = tontti, talo, talonpaikka.

Suomen joulutonttu lahjojen jakajana juontaa Ruotsin jultomteen ja Norjan ja Tanskan julenisseen. Viktor Rydbergin (1879) Tomte-runossa haltia on joululahjojen jakelija. Sen inspiroimana Jenny Nyström (1854–1946) antoi tontulle vakiintuneen hahmon: pieni iloinen harmaapartainen mies keskiajan talonpojan asua muistuttavassa puvussa, päässä punainen hiippa- tai/ja piippolakki.

Kirjoittaja on emeritayliopistonlehtori, kasvatustieteiden tohtori, filosofian maisteri, ammatti- ja käsityönopettaja.