Nimellä

Anttilalle, kaivaten

Ostin Kuopion Anttilasta ensimmäisen vinyylilevyni, Whitesnaken nimettömän tai 1987:ksi nimetyn levyn, luullakseni kyseisenä vuonna. Sitä ennen kasettikokoelmani oli jo karttunut Anttilan lisäksi kotikyläni Juankosken Ruukki-Marketin valikoimista.

Viikkorahoja säästämällä ja vanhempieni avustuksella ostin myöhemmin omat edulliset Luxor-merkkiset stereot, Anttilasta. Cd-soittimen olen hankkinut noin vuonna 1990, sillä ensimmäiset yhtä aikaa ostamani cd:t olivat tuolloin ilmestyneet Megadethin Rust in Peace ja Anthraxin Persistence of Time. Anttilasta nekin, soittimesta en ole ihan varma.

Torstaina tein Anttilassa viimeiset ostokseni, The Smashing Pumpkinsin ja Sólstafirin uusimmat albumit, joiden hinnoista oli ensin alennettu 60 ja sitten 15 prosenttia.

Elokuvien keräilyni alkoi niin ikään aikuisuuden kynnyksellä 1990-luvun alussa. Pitkään 1980-luvulla vhs-kasetteja sai vain vuokralle, Juankoskella R-kioskilta, missä kaikki ostokset tehtiin luukulta. Elokuvia nauhoitettiin tv:stä tyhjille kaseteille, joita sai Anttilasta.

Oli suuri hetki, kun Anttila alkoi myydä vhs-elokuvia, jotka olivat aluksi käytettyjä vuokravideoita. Muistan, että ensimmäiseen satsiini kuului Kellopeli Appelsiini alehintaan 39,90 markkaa.

Myyntivideot yleistyivät vähitellen, mutta harrastajaa riepoi elokuvien visuaalinen tärvely, kun laajakangaskuva rajattiin neliömäiseen tv-ruutuun raa’asti sivuilta leikkaamalla. Osto-vhs:t jäivät lopulta onneksi vähiin, sillä 2000-luvulla läpi lyönyt dvd-formaatti palautti tallenne-elokuvat alkuperäiseen asuunsa.

2000-luvun ensi vuosikymmen oli kulta-aikaa niin keräilyssäni kuin suhteessani Anttilaan. Asetuin palkkatöihin ja samalla levyjen ja elokuvien hinta jämähti inflaation ulottumattomiin, siis aleni alenemistaan suhteessa muuhun kustannuskehitykseen. 1990-luvun alussa uudet levyt maksoivat noin 100 markkaa, tänä päivänä edelleen noin 20 euroa. Hinta pysyi paikallaan seuraten hitaasti mutta varmasti hiipunutta kysyntää. Siinä yksi syy siihen, miksi Anttila sulkeutui lopullisesti.

Konkurssi merkitsee Anttilan kohdalla enemmän kuin yhden kauppaketjun poistumista katukuvasta. Kuopiossa ostoksilla käymisestä katoaa kulttuuri. On vielä levykauppa ja kaksikin kirjakauppaa ja tietysti loputtomasti kirpputoreja. Mutta Anttila oli korvaamaton musiikin ja elokuvien valtavirtaa ja klassikkoja laajasti tarjoavana taidelaitoksena. Viihteen lisäksi se edusti sivistystä. Runsauden vuosina Michael Haneken, Werner Herzogin tai István Szabón ohjaajaboksit olivat esillä siinä missä uudet hittielokuvat.

Anttilassa myös pieni, lähinnä Naxos-levyistä koostunut klassisen musiikin osasto sinnitteli lähes loppuun asti. Nyt koko Suomen ainoa klassinen levykauppa on tietääkseni Helsingin Musiikkitalon Fuga.

Viime vuosina Anttilan maineikas Top Ten -osasto oli enimmäkseen surullinen näky. Huomasi, ettei ketju enää panostanut valikoimaan, jossa sama tavara seisoi alelaareissa.

Kuuntelu, katselu ja ostokset siirtyivät nettiin. Sukupolvi vaihtui ja enää kaltaiseni keski-ikäiset miehet jatkoivat kokoelmien kartuttamista. Albumikokonaisuudesta tuli nuorille tuntematon käsite lukuun ottamatta kourallista vinyylin uudelleenkeksijöitä.

Kaiken saa netistä. Tuntemani keräilykulttuurin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Vain levy- ja leffakaupassa saattoi kokea oivaltamisen iloa löytäessään jotain, jota ei tiennytkään etsivänsä.

Anttilan myyjät tulivat vuosien myötä kasvoilta kovin tutuiksi. Vielä kerran: kiitos kaikesta, ja voimia tulevaan.

Uusimmat

Nimellä

Mahdollisuuksien epätasa-arvo

Rohkeus luo menestystä

Kolikon pimeä puoli

Hyvät neuvot ovat kalliit

Kahvikerhoja vai vaikuttajia?

Mutta entä se muu paha

Kuopiolainen kevään ihme

Muovitettu maailma

Työssä olevien rälssi

Hiekaton huhtikuu

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.