Nimellä

Avaruuden pytingit

Elämän ja älyllisten olentojen löytäminen lienee ihmiskunnan keskeinen avaruuteen liittyvä pakkomielle. Eikä ole mikään ihme, että maapallon ulkopuolinen elämä kiehtoo meitä. Olisihan se mielenkiintoista tietää, asuuko jossain valtavan universumimme toisessa kolkassa älyllisiä olentoja.

Avaruuteen liittyvät kysymyksenasettelut saattavat lähitulevaisuudessa muuttua. Keskeiseksi teemaksi noussee kysymys: kuka omistaa avaruuden rikkaudet?

Ainakin osittainen vastaus voisi olla Luxemburg. Tämä puolen miljoonan ihmisen kansakunta on osannut hyödyntää avaruutta bisneksenä jo kymmeniä vuosia. Esimerkiksi luxemburgilainen satelliittitietoliikennekonserni SES pyörittää vuosittain yli miljardin euron liikevaihtoa. Valtiokin on osakkaana yrityksessä ja se on varautunut jo nappaamaan siivun avaruuden seuraavasta megatrendistä, asteroideista.

Osa näistä avaruuden pikkuplaneetoiksikin kutsutuista taivaankappaleista kätkee sisälleen arvokkaita metalleja ja mineraaleja, kuten platinaa. Raaka-aineita voitaisiin toki hyödyntää maassa, mutta ennen kaikkea asteroidit voivat olla ihmiselle astinlauta avaruuden asuttamiseksi, koska niistä saaduista materiaaleista voidaan rakentaa kokonaisia siirtokuntia.

Meneekö scifiksi?

Jos tämä tieto yhtään helpottaa, niin esimerkiksi Luxemburgin valtio on investoinut 250 miljoonaa euroa asteroidien välisen kaivostoiminnan tutkimiseen. Myös Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto Nasa työstää omia projektejaan aiheen kimpussa.

Eikä tässä vielä kaikki. Suomalaisella keksinnöllä saattaa olla merkittävä rooli avaruuden valloituksessa.

Keskeinen osanen voi hyvinkin olla sähköinen aurinkotuulipurje. Sen idean esitteli Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikkö Pekka Janhunen vuonna 2006.

Sähköpurje kulkee aurinkotuulen avittamana. Purjeessa on kilometrien mittaisia sähköisesti varattuja metalliliekoja kuin polkupyörän pinnoja. Kun auringosta tulevat hiukkaset kaartavat liekojen läheltä, syntyy työntövoimaa, koska hiukkasissa ja purjeessa on saman merkkinen varaus. Sähköpurjeen merkittävin etu on siinä, että enää ei tarvita erillistä ajoainetta avaruusalusten liikuttamiseen. Se tarjoaisi nopean, halvan ja hyvän keinon liikkua ja kuljettaa rahtia avaruudessa.

Toki on todettava, että sähköpurjeen toimintaa testataan edelleen uutterasti. Esimerkiksi suomalaisten ensimmäinen oma avaruussatelliitti Aalto 1 kokeilee purjeen yhden liean kelaamista auki, kun se laukaistaan avaruuteen kenties jo tänä keväänä.

Edellä kirjoitettu voi edelleen kuulostaa scifiltä, mutta mietitäänpä, mitä ihminen on saanut jo tähän mennessä aikaan.

Ensinnäkin luonteeseemme kuuluu levittäytyminen. Maapallolla ei taida olla enää kolkkaa, johon ihminen ei olisi tunkenut nokkaansa. Seuraava looginen askel on avaruus. Ihmisellä on myös valmiudet keksiä keinot siirtyä maailmankaikkeudessa uudelle tasolle. Jos kerta kuulento toteutettiin laskemalla tarvittavat asiat kynällä ja paperilla, niin mikä meitä odottaakaan supertietokoneiden aikakaudella.

Tietysti asiaan liittyy muutama kysymysmerkki. Ensinnäkin avaruustutkimuksessa aika-skaalat ovat pitkiä. Asteroidien täysimittainen hyödyntäminen on realismia 30–50 vuoden kuluttua. Mitä sillä välin ehtii tapahtua maapallolla?

Ehkä tähän kaikkeen on viisainta suhtautua savolaisella suhteellisuudentajulla. Minä nimittäin kohkasin tohkeissani muutamalle kollegalleni, millaisia uljaita näkymiä avaruuden siirtokunnat tarjoavat ihmiskunnalle. Valokuvaajamme Tapio Hartikainen pureskeli sanomaani hetken ja totesi:

– Suattaapi tulla kalliita pytinkejä.

Uusimmat

Nimellä

Mahdollisuuksien epätasa-arvo

Rohkeus luo menestystä

Kolikon pimeä puoli

Hyvät neuvot ovat kalliit

Kahvikerhoja vai vaikuttajia?

Mutta entä se muu paha

Kuopiolainen kevään ihme

Muovitettu maailma

Työssä olevien rälssi

Hiekaton huhtikuu

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.