Nimellä

Hiekaton huhtikuu

Suomalaisen kaupungin katujen talvihiekoituksesta ja hiekan poistosta vastaavan virkailijan toimi taitaa olla epäkiitollisimpia. Sitä tyytyväisempi voi olla, mitä vähemmän palautetta saa.

Kuopion Mestar-liikelaitoksen ylläpitopäällikkö Pekka Kilpimaa on todennut, että joka kevät on yksi päivä, jota ennen moititaan vähästä ja jonka jälkeen liiasta hiekasta (SS 25.3.). Olen pahoillani, sillä ilman valitusta ei selvitä tästäkään kolumnista.

Katupölypiina on jatkunut Kuopiossa tänä keväänä liian kauan. Yritän kuitenkin kritisoida rakentavasti.

Kaupunki tasapainoilee kahden ongelman, liukkauden ja pölinän välillä, kuten Kilpimaa toteaa tuoreessa haastattelussa (SS 20.4.). Nähdäkseni ongelma on siinä, että näiden kahden hoito ei ole optimaalisessa tasapainossa. Liukkautta torjutaan järeimmin mahdollisin keinoin ja pölyntorjunnan kustannuksella.

Ei niin pientä öistä tai aamuista lumikuuroa, etteivätkö kadut ja jalkakäytävät olisi aamulla töihin lähtiessä viimeisen päälle auratut ja hiekoitetut. Hyvä niin, tiettyyn rajaan asti. Vastaava välittömän kiireen tuntu ei kuitenkaan leimaa keväistä hiekanpoistoa.

Toisessa ääripäässä on aika ajoin toistuva ehdotus: luovutaan hiekoituksesta ja jätetään pystyssä pysyminen yksilön omalle vastuulle, pitopohjien ja nastakenkien varaan.

En kannata kumpaakaan äärinäkemyksistä, mutta mielestäni Kuopiossa pitäisi irtaantua pykälän verran siitä toisesta. Miten? Vaikkapa siten, että kalenteriin naulataan tietty päivämäärä, sanotaan huhtikuun ensimmäinen sunnuntai, jolloin hiekat viimeistään keskitetysti poistetaan.

Tämän jälkeen hiekoituskoneet suljetaan varastoon odottamaan seuraavaa talvea. Kun puhdistuksen jälkeen tulee keväälle tyypillisiä räntäkuuroja ja saman tien sulavia takatalvia, niitä seurataan sivusta järkähtämättömällä stoalaisella tyyneydellä.

Huhtikuun harvoina, lähinnä teoreettisina liukkaina päivinä liikkuminen olisi omalla vastuulla. Hiekoitushiekan pito saati lisäys on tuolloin jo hätävarjelun liioittelua. Ajoväylillä sitä tarvitaan sitäkin lyhyemmän aikaa.

Tarvittaessa kansalaisia varoitetaan takatalvena ulkona liikkumisesta kuten USA:ssa lumisateiden aikaan. Meillä on tapana nauraa amerikkalaisten liioitellulle turvallisuushakuisuudelle, mutta oma hiekoitusintomme on samaa ellei pahempaa lajia.

Tänä vuonna hengenahdistuksen aika on ollut tavallistakin pidempi kevään tulon jämähdettyä viikoiksi paikalleen. Operaatio hiekkamyrsky Kuopiossa toteutuu vihdoin sunnuntaina. Syynä on, että seuraavan viikon vappu painaa päälle. Päätös osoittaa, ettei aloitus sittenkään edellyttänyt yöpakkasten loppumista. Päivittäisen kadulla kulkijan kokemuskin sen osoittaa. Vaikka pakkaset ovat jatkuneet kuukauden päivät, kadut ovat olleet koko ajan sulat siellä missä lumet on aiemmin poistettu.

Minua on vuosi toisena jälkeen ihmetyttänyt, miksi operaatiossa puhdistetaan vain joka toinen keskustan kaduista. Rännikadut ovat muina aikoina Kuopion kaunistuksia, mutta keväisin törkykasoja, joissa hiekka sekoittuu cocktailiksi talven aikana kertyneiden tupakantumppien ja muiden roskien kanssa. Kaupungin kävellyin väylä, Kirjastokadun pätkä torilta pääkirjastolle, on pahin häpeäpilkku. Myös lumien poisto rännikaduilta on vähän mitä sattuu.

Kyse on yhteisestä viihtyvyydestä eikä vähiten terveydestä. Ongelma ei koske vain Kuopiota, mutta monena vuonna ilmanlaatu on ollut täällä Suomen heikoimpia. Tähän on vuosien saatossa turruttu. Ihminen tottuu myös likaiseen ja epäesteettiseen ympäristöön, valitettavasti. Monessa kaupungissa kevät on parasta matkailusesonkia, mutta Kuopion kehotan kiertämään mahdollisimman kaukaa.

Uusimmat

Nimellä

Mahdollisuuksien epätasa-arvo

Rohkeus luo menestystä

Kolikon pimeä puoli

Hyvät neuvot ovat kalliit

Kahvikerhoja vai vaikuttajia?

Mutta entä se muu paha

Kuopiolainen kevään ihme

Muovitettu maailma

Työssä olevien rälssi

Hiekaton huhtikuu

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.