Nimellä

Hyvät siskot ja veljet

Hokema, että Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneista maista pitää paikkansa niiltä osin, joita maailmanlaajuisissa tutkimuksissa on mitattu. Niissä tutkitaan kuitenkin usein niin sanottua katukorruptiota eikä rakenteellista, joka on kehittyneissä maissa tavanomaisempaa. Se jää siis usein tutkimuksilta piiloon.

Epäilyt hyväveli- ja hyväsiskoverkostoista kuitataan Suomessa yleensä nipottamiseksi. Pitää olla melko lapsenuskoinen, jos ei ymmärrä, että etenkin rakennusalaan, julkisiin hankintoihin, tarjouskilpailuihin, yhdyskuntasuunnitteluun, rahoitukseen ja poliittiseen päätöksentekoon liittyy aina riskejä kotiinpäin vetämisestä.

Silti oli yllättävää lukea Kuntalehden julkaisemasta Konsulttiyhtiö EY:n selvityksestä, jossa kuntapäättäjiltä kysyttiin, ovatko he törmänneet epäeettiseen toimintaan. Yli puolet vastanneista oli. Eli kyse ei ole poikkeuksellisesta vaan yleisestä ilmiöstä.

Kuntapäättäjistä 58 prosenttia oli törmännyt epäeettiseen toimintaan omassa organisaatiossaan. Sellaiseksi nimettiin esimerkiksi korruptio, suhteiden hyväksikäyttäminen ja lahjonta. Eniten vastaajat ovat kohdanneet suhteilla pelailua (43 prosenttia) ja toimivallan väärinkäyttöä (35 prosenttia). Lahjonnasta tiesi kolme prosenttia.

Vastaajilla ei ollut oikein käsitystä, onko omassa kunnassa eettisen toiminnan ohjeistusta tai miten väärinkäytöksiin puututaan. Edes selkeää raportointijärjestelmää ei ole. Vastuu toiminnan oikeellisuudesta jää lähinnä tekijälle itselleen.

Monet kuntavaikuttajat kaipasivat selkeämpiä ohjeita. He olivat myös huolissaan, miten sote-uudistuksen myötä kiihtyvä yhtiöittäminen vaikuttaa kontrolliin. Toisaalta tietoisuus peruskunnan ja kuntayhtiöiden kontrollijärjestelmästä oli heikkoa.

Kunnissa näyttäisikin olevan tässä mielessä vastuiden selkiyttämisen ja kouluttautumisen paikka.

Vastaajina oli kunnanhallituksen, valtuuston ja tarkastuslautakunnan jäseniä sekä ylempiä virkamiehiä. Vastaajia oli 367, joten selvitys on suuntaa antava.

Kyseenalaista toimintaa kohdataan enemmän suurissa kuin pienissä organisaatioissa. Tämä on yllättävää. Kuvittelisi, että suuressa työpaikassa kontrolli ja ammattietiikka pitäisi paremmin, kun on paljon kanssatyöntekijöitä. Luulisi, että pienissä kunnissa syntyisi helpommin omintakeinen toimintakulttuuri, kun yksi virkailija pitää käsissään joskus laajaakin hallinnonalaa.

Kun toiminta on pitkään vinossa, siitä tulee ikään kuin hyväksyttyä. Voidaan suosia tiettyjä yrityksiä, salataan sidonnaisuuksia, tarjouskäsittelyt on tehty sinne päin. Otetaan vastaan henkilökohtaisia etuisuuksia kuten vaikkapa matkoja, ravintolakäyntejä tai pääsylippuja.

Oma lukunsa ovat suhteisiin perustuvat epäasialliset rekrytoinnit. Kellojen pitäisi soida heti, jos työpaikka on auki vain kunnan ilmoitustaululla jos sielläkään, vaikka nykyään on käytössä netit ja kuntarekryt. Kunnan toiminnan pitää olla aina läpinäkyvää eli hyvän hallintotavan mukaista.

Jopa journalistien keskuudessa on viime aikoina vähätelty juttuja, joissa on selvitelty milloin kirkon työntekijöiden juomisia, virkakunnan tarjoamia illallisia tai kuntapäättäjien tutustumismatkojen kuluja.

Vaikka niissä ei mitään suurta vilppiä paljastuisikaan, osoittavat ne, että media on kuulolla. Kyse on median tehtävästä valvoa yhteiskunnan toiminnan oikeellisuutta. Jos media ei tee pistokokeita, kuka tekee?

Aina kun toimitaan yhteisillä rahoilla, on asian kestettävä päivänvalo. Asioita on puhuttava, jotta pysytään oikealla tiellä. Kun valtaa on ja tilaisuus tulee, aina joku sitä sortuu hyväkseen käyttämään.

Kirjoittaja on uutistoimittaja.

Uusimmat

Nimellä

Mahdollisuuksien epätasa-arvo

Rohkeus luo menestystä

Kolikon pimeä puoli

Hyvät neuvot ovat kalliit

Kahvikerhoja vai vaikuttajia?

Mutta entä se muu paha

Kuopiolainen kevään ihme

Muovitettu maailma

Työssä olevien rälssi

Hiekaton huhtikuu

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.