Nimellä

Tarinoiden Tuonela

Kuopion kaupunginteatterissa tänä keväänä esitettävä Koirien Kalevala -ooppera edustaa lastenkulttuuria parhaimmillaan. Se johdattaa taaperot ja vähän vanhemmatkin vauhdikkaan seikkailun kyydissä vaivihkaa oopperataiteen maailmaan. Aikuisesta on hauskaa seurata, miten kirjailija Mauri Kunnas on hauskentanut ja kiltintänyt kansalliseepoksen usein verihurmeisia käänteitä.

Säveltäjä Jaakko Kuusisto ja libretisti Sami Parkkinen ovat oikoneet lisää mutkia esimerkiksi yhdistämällä Joukahaisen ja Lemminkäisen hahmot. Kaikin puolin toimiva esitys on ansaitusti loppuunmyyty.

Koirien Kalevala on hyvä esimerkki siitä, miten ikivanhat myytit ja kansanperinteen hahmot saavat aina uusia tulkintoja. Musiikkiteos nojaa lastenkirjaan, joka muuntaa Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisia maalauksia taiten koiramaisiksi. Kaikki pohjaa Elias Lönnrotin runonkeruumatkoillaan keräämän aineiston luovaan kokoamiseen tarinamuotoon Kalevalassa.

Kerroksisuus ei kuitenkaan lopu tähän, vaan aineksia voidaan jäljittää aina Raamattuun asti ja pidemmällekin.

Eräässä Koirien Kalevalan mainioista kohtauksista Lemminkäisen äiti hakee poikaansa Tuonelan virralta. Kalevalassa Lemminkäinen on Pohjan tyttären naidakseen saanut tehtäväksi ampua Tuonelan joutsenen, tarujen pyhän linnun. Verinen Tuonen poika iskee uskalikon miekalla kahdeksaksi kappaleeksi. Äiti kokoaa poikansa palasista käyttäen kiinnikkeenä mehiläisen mettä.

Oopperassa Lemminkäis-kissa on nukahtanut kesken urakkansa. Pelätty joutsen, joka innoitti itseään Sibeliusta, keekoilee venähtäneine räpylöineen ja nokkineen naurattaen lapsia kovasti. Sankari herää, kun mehiläinen tuikkaa sitä takapuoleen. Kunnaksen kirjassa mehiläinen vielä surisee, että tässä ei hunaja auta, vaan tarvitaan terävämpiä keinoja.

Kirjallisuudentutkija Jyrki Korpua pitää Lemminkäisen tarua esimerkkinä kuolevan ja ylösnousevan jumalan myytistä, jonka tunnetuin versio kertoo Jeesus Nasaretilaisesta. Korpuan mukaan myytti on tyypillinen maailmanuskonnoissa ja tunnetaan muun muassa Kreikan ja Egyptin mytologioista sekä muinaisesta Keski-Amerikasta ja Skandinaviasta.

Korpuan kirja Alussa oli Sana: Raamattu ja kirjallisuus (2016) on mielenkiintoinen katsaus pyhän kirjan syntyhistoriaan ja sen suunnattomaan vaikutukseen kulttuuriimme.

Kalevalan Tuonela-kuvalle löytyy yhtymäkohta jo Vanhan Testamentin ajan juutalaisesta uskosta, jossa kuolemaa seurasi iloton varjoelämä. Kreikan mytologian kuoleman valtakunnassa Haadeksessa juotiin unohduksen vettä Lethen-joesta.

Kansallisromanttiseen tilaukseen kirjoitettu Kalevala (1835/1849) ammentaa pakanallisesta muinaisuskosta, joka on kuitenkin jo väistymässä kristinuskon tieltä. Korpuan mukaan kristillinen vaikutus on selvä esimerkiksi tarinassa Marjatasta, joka tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää tulevan Karjalan kuninkaan.

Lönnrot saattoi suhtautua kansanuskon häviöön haikeudella ja pelasti siitä voitavansa. Väinämöisen lähtö Kalevalan mailta on lopullinen merkki aikakauden vaihtumisesta. Jälkipolville jäävät kuitenkin sorea soitto ja suuret laulut.

Luterilaisuudessa pääsiäisen ilosanoma tekee Tuonelan turhaksi, kun Kristus sinne astui mutta nousi kolmantena päivänä kuolleista.

Voidaanpa ajatella, että evankeliumi antaa uskoville luvan nauraa jopa kuoleman edessä. Ehkä tyhjyys on vain unta, josta herätään kuin mehiläisen pistoon. Vain etäisesti hellä takamus muistuttaa entisen elämän vaivoista.

Uusimmat

Nimellä

Mahdollisuuksien epätasa-arvo

Rohkeus luo menestystä

Kolikon pimeä puoli

Hyvät neuvot ovat kalliit

Kahvikerhoja vai vaikuttajia?

Mutta entä se muu paha

Kuopiolainen kevään ihme

Muovitettu maailma

Työssä olevien rälssi

Hiekaton huhtikuu

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.