Savo

Seppo Stranius on puurtaja, joka tekee ilmaista työtä kunnalle kuukausisotalla

Kun Keiteleellä ottaa puheeksi Seppo Straniuksen, lähes kaikki tunnistavat miehen. Hän on hoitanut kunnan liikuntapaikkoja reilut 30 vuotta ja moitteita ei ole kansan parista kuulunut.

Straniukselle liikuntapaikkojen kunnossapito ei ole pelkkä työ. Se on myös kunnia-asia ja harrastus, jonka hoitamiseen työaika ei riitä.

– Oman ajan käyttöäni olen vähentänyt. Vuonna 2016 se jäi noin 400 tuntiin, Stranius naurahtaa.

Vuotta aiemmin ilmaisia työtunteja kunnan eduksi kertyi kuutisensataa.

– En yksinkertaisesti osaa olla kotona, jos on tekemättömiä töitä, Stranius sanoo.

Straniuksen intohimo merkitsee kuntalaisille sitä, että hiihtoladut, luistelualueet ja pulkkamäet ovat aina upeassa kunnossa.

– Homma on helpottunut aika paljon. Sivukoulujen lakkauttaminen on merkinnyt sitä, että on vain yksi kaukalo hoidettavana. Ennen oli puolenkymmentä paikkaa. Lisäksi talven tulo on siirtynyt työurani alkuajoista yli kuukaudella.

Kunnossapidettäviä latuja Keiteleellä on noin 50 kilometriä, joten omassa kunnassa rakennettu Paanan latukone on tullut työkoneeksi. Viitisen vuotta sitten lopetetun Paanan Keiteleen tehtaan tampparilla Stranius palvelee myös kunnan lapsiperheitä pitämällä pulkkamäet priimakunnossa.

Vuosi 2016 päättyi Straniuksen osalta erikoisesti.

– Pidin työurani toisen kerran lomaa talvella. Ensimmäinen kerta joskus aikanaan oli työnantajan käskystä ja nyt piti juhlia rouvan kuusikymppisiä Rukalla, kun hän oli varannut sinne matkan. Talvisin on hyviä työpäiviä. Aloitan aamulla noin kuudelta ja lopetan neljän jälkeen. Kesällä ylimääräisiä tunteja ei kerry niin paljon kuin talvella. On tätä hommaa mukava tehdä etenkin, kun ainakaan vuosikausiin minulle ei ole kantautunut moitteita.

Muut eivät Straniusta moiti, mutta itse hän silti saattaa surkutella.

– Luistelupuolella on se ongelma, että aina en ehdi heti ajelemaan lumia kaukalosta. Joulun seutuun oli kaiken hyvän lisäksi kuumetta ja se meinasi häiritä harrastusta.

Stranius on asunut koko ikänsä Keiteleellä. Syntyisin hän on Hamulan kylältä.

– Synnyin ihan oikeasti siellä. Kammari kai se paikka oli.

Keiteleen puurtaja kouluttautui ensin liikuntapaikkojen hoitajaksi ja vuosina 1995–96 liikuntapaikkamestariksi Vierumäellä.

Sairausloma on Straniuksella tuntematon käsite, vaikka peukalosta katkesi aikanaan jänne töissä ja nilkka meni nurin jalkapallossa vuonna 1996.

– Olen minä joskus ollut päivän tai kaksi poissa töistä sen takia, kun töissä risu osui silmään ja sinne meni joku roska, Stranius kertoo.

Keiteleen kunta ei ole miehen palkkaa paljon korotellut, mutta vuoden liikuttajaksi hänet on valittu kahdesti.

Myös nuoret kunnioittavat Straniusta.

– Pärjään mukavasti nuorien kanssa, eikä ilkivaltaakaan juurikaan ole. Muutaman kerran on pitänyt olla aika tiukkana, kun pelisäännöt eivät ole oikein olleet kaikilla muistissa.

Kelkan selässä 80 000 kilometriä