Talvivaara pilasi mökkeilyn Laakajärvellä - "Ei olisi rakennettu, jos olisi tiedetty"

Laakajärven pohjoispäässä Kajaanin puolella mökkeilevän iisalmelaisen Kalevi Törmäsen suusta pääsee suurta keljutusta tarkoittava sana useita kertoja tunnin sisällä.

– Vuonna 2011 pystytettiin tämä mökki. Samana kesänä alkoi kuulua Talvivaarasta huonoja uutisia. Ei olisi rakennettu koko mökkiä, jos olisi tiedetty, että järvi menee tuommoiseksi.

Törmänen ja hänen vaimonsa Kaarina Huhtaniska välttävät uimista eivätkä käytä järvivettä mihinkään.

– Tai kävin minä tänäkin aamuna uimassa, mutta huuhtelin heti sen jälkeen itseni puhtaalla vedellä, Huhtaniska sanoo.

Huvilan suurista ikkunoista on sykähdyttävä näkymä järvelle. Maisemaa saasteet eivät sentään ole vieneet.

– Kun tähän on pannut rahansa, tässä on oltava. Ei tätä kukaan osta, Törmänen sanoo.

Pariskunta hankki mökkitontin Laakajärven pohjoisosan rannalta vuonna 2008. Järvestä nousi kalaa ja saunasta pääsi uimaan.

Sitten katiskat ruostuivat kahdessa kesässä puhki eikä uusia ole hankittu. Turha niitä olisi järvessä liottaakaan, koska kalaa ei tule.

– Kalat on tuotu kaupasta jo monta kesää, Törmänen sanoo.

Tänä kesänä verkoista on noussut kaksi kuhaa. Huhtaniska haluaa ajatella, että se olisi merkki paremmasta.

Talvivaaran kaivokselle on linnuntietä matkaa noin kymmenen kilometriä. Pahoin saastuneesta Kivijärvestä tuleva joki laskee lähelle pariskunnan mökkirantaa.

Kaivosta ei pitäisi Törmäsen ja Huhtaniskan mielestä käynnistää uudestaan vaan ajaa tuotanto alas.

– En jaksa uskoa, että bioliuotuksen saisi millään toimimaan, Huhtaniska sanoo.

– Eikä ole mitään näyttöä, että menetelmä toimisi. Luontoa ei enää pitäisi sotkea lisää, Törmänen toteaa.

He ovat käyneet Talvivaarassa muutamia kertoja, mutta enää ei huvita.

– Tyhjää höpötystä. Pekka Perä ei tunnusta, että kaivos olisi vaikuttanut mökkiläisiin mitenkään, Törmänen sanoo.

He lukevat ja kuuntelevat Talvivaara-uutisia tarkasti, vaikka hyvää ei juuri ole kuulunut. Tiistaina alkanutta oikeudenkäyntiä he ovat seuranneet tiedotusvälineistä.

– Ehdollisilla rangaistuksilla ei ole merkitystä. Toisaalta puhdasta luontoa ja puhtaita vesiä ei saa takaisin, vaikka tuomiot olisivat mitä. Tekijät eivät silti saa päästä kuin koirat veräjästä, Törmänen sanoo.