Kun heräämisemme, piti Kaijansaaren aamupalalta ottaa kurssi kohti Tuomaansaloa - siis lounaspaikkaa. Kännykkäämme oli tullut kutsu loimulohiaterialle Tuomaansaloon kello yhdeksi. Päätimme ajaa suoraan tälle Etelä-Kallaveden saarelle, mitä nyt tankkaamme veneen ja ostamme kartta-plotteriin patterit.
Matkalla tapasimme Laivonsaaressa asuvat Raija ja Risto Itkosen, jotka kuljettivat veneellä Nessu-nimistä kissaa saareensa. Lapsenlapset olivat lähteneet matkoille ja Nessu pääsi saareen. Sitä ennen se joutui veneeseen.
Olimme hieman myöhässä sekä lounaalta että Kallamarinasta, jonka automaatista toki sai bensaa, mutta putiikki oli sulkenut kesäisenä lauantaina (!) kello yhdeltä. Kävelin pikaisesti läheiseen markettiin hyttyshattu takaraivolla. Olin hetken sivistyksen parissa: odotin liikennevaloissa, vaikka autoja ei näkynyt. Ihmiset täyttivät lottokuponkejaan.
Loimulohelta myöhästyimme puolisentoista tuntia, eikä syynä siis ollut kohtalaisen kova vastatuuli, vaan jokin meille kroonisempi seikka. Viivästys ei kaupungin metsänhoitajaa Seppo Jauhiaista ja Kallan Melojissa puuhaavaa Olli Vertasta - kutsun esittäjiä siis - kuulemma haitannut. Loimulohi oli valmistettu hämeenkyröläisen opettajan kolmihaaraisella virityksellä. Voimme todistaa, että se toimii.
Jutustelimme Kallaveden retkeilymahdollisuuksista, venereiteistä, saarista, melonnasta ja ylipäätään mukavia. Heidänkin kertomuksiinsa ja tietoihinsa aiomme palata juhannuslehden jutussa. Pääsimme myös kokeilemaan Vertasen kanoottia, jolla mies oli saapunut Tuomaansaloon. Mukavan tuntuista tyynessä lahdessa, mutta vähänkin kun alkaa panikoimaan, laite tuntui yllättävän kiikkerältä.
Nyt olemme Ritoniemen satamassa. Istumme ravintolassa ja odotamme akkujen latautuvan. Matkasuunnitelmat ovat suhteellisen avoimet. Hauto-Koistin saaren sauna pitänee ainakin lämmittää, ellei se ole lämmin jo.
