Tuomaansalosta jatkoimme Ritoniemeen tarkistamaan, pitivätkö tiedot sataman ja sen ravintolan aukiolosta paikkansa. Pitiväthän ne. Kaija-Leena Salonsaari on ottanut kuppilan pyörittääkseen ja perinteinen paikka on ollut avoinna reilun viikon. Joitakin veneitä oli jo laiturissa, osa oli jäämässä yöksi.
Ensimmäisenä päivänä ei kuulemma ollut muuta myytävää kuin kahvia ja polttoainetta, mutta nyttemmin homma on edennyt. Hannes Happonen pyöräytteli pizzoja ja paikka on muutenkin taas täyden palvelun piipahtamispaikka.
Sitten ajoimme Puutossalmen lossille, nousimme maihin ja odottelimme, kun Mikko Lyytinen ajoi uutteran lauttansa meidän puolellemme salmea. Kävelimme lossiin ja suoraan yläkertaan, jossa Lyytinen käytteli tätä Suomen sisävesien suurinta lossia. Tässä hommassa rauhallinen mielenlaatu on sopiva.
Puutossalmesta lähdimme noin iltakymmeneltä ja ajattelimme etsiä yöpaikan. Kallavedellä sellaisia todella löytyy, mutta Hauto-Koistin houkutteli saunoineen. Ajoimmekin tänne ja sauna on nyt lämpenemässä.
Omalla tai tuttavien mökillä saunomiseen liittyy olennaisesti vesien kanto saunaan ja joskus puiden pilkkominenkin. Toisin oli Hauto-Koistilla. Saunan tuhkaluukku oli tyhjä, vesisäiliö oli täynnä kuumaa vettä ja halot oli pilkottu niin saunalle kuin nuotiopaikallekin. Aikamoista!
Eli nyt saunaan ja siitäpä sitten unelle. Kummatkin varmasti maistuvat.
