Se retki oli sitten siinä. Näinhän hyvillä reissuilla aina käy: aika kului kuin siivillä ja kotisatama oli edessä jo vähän turhankin aikaisin.
Kiertelimme paljon, mutta ei tuota Kallavettä yhdessä viikonlopussa koluta. Eikä useammassakaan, varsinkaan jos aikaa pitää ottaa ihmisten kanssa jutusteluun, kahvin keittoon ja yleiseen harhailuun.
Yöpymällämme Hauto-Koistin saarella olisi ollut isompikin kalamaja, mutta päädyimme astetta askeettisempaan kodan malliseen pikkurakennukseen. Majan laadulla ei ollut unen saannin kanssa mitään tekemistä pitkän ja hyvähappisen päivän ja erinomaisen saunan jälkeen. Tomilla uni tosin tulisi ilmankin saunaa. Ensimmäisenä yönä laavussa mies nukahti valehtelematta minuutin lampaiden laskemisen jälkeen.
Yöllä Hauto-Koistin "kodan" kattoon alkoi ropista vettä. Aamulla sade oli piristävää, kuin olisi suihkepullolla sumutettu naamaan.
Jututimme aamulla Hauto-Koistin laiturin nokassa kahdella purjeveneellä liikkeellä olleita Mika Vihosta, Risto Ollilaa ja tämän poikaa Jere Ollilaa. Olimme kuulemma myöhästyneet illalla Jeren jigillä onkiman ja savustetun lahnan tarjoilusta. Aiemmassa päivityksessämme mainittu saunan vesi oli kuuma heidän jäljiltään.
- Kun tuntee paikat, niin Kallavedellä kyllä pystyy joka kelillä rantautumaan jonnekin purjeveneelläkin, Mika Vihonen kertoi.
Miehet kuuluvat siihen onnelliseen kansanosaan, joka on löytänyt Kallaveden mahdollisuudet ja myös käyttävät ne hyväkseen ja ilokseen.
- Tuossa juuri kaveri soitteli, että mihin saareen lähdetään juhannuksena, Risto Ollilasanoi.
Palaillessamme kotiin koitimme katsella matkan varrelta veneitä, mutta osuimme tietenkin kastelevimpaan sateeseen, eikä liikennettä juuri näkynyt. Varsinainen Kallaveden viikonlopun paluuliikenne alkaa kesäsunnuntaisin vähän myöhemmin.
Kotimatkan aikana sade alkoi loppua ja pilvinen taivas rakoilla. Kun vilkaisin tulevan viikon sääennustetta, niin voisin arvata tämän sään kirkastumisen olevan suht lopullista ja tietävän hyvää juhannuksesta alkavalle kaikkein vilkkaimmalle veneilykaudelle. Sen kauden ennakointi ja Kallaveden ja sen rantojen esitarkastus olikin yksi retkellemme asettamistamme tavoitteista.
Eli menkääpä sinne, Kallavedelle! Soutuveneelläkin pääsee sopivassa kelissä pitkälle ja makkarapaikkoja löytyy lähempääkin. Moottori- ja purjeveneillä pääsee vaikka mihin, mutta kiviä kannattaa näillä varoa. Me emme sellaisia onneksi löytäneet.
Naama punottaa auringosta ja hapesta. Tomi sanoi, että näytön katseleminen tuntuu jotenkin huojuvalta kaiken veneessä keikkumisen jälkeen.
