Säätyläiskodin ikkunasta näkyy käräjätupa. Mahtoivatkohan piirilääkäri Nylanderin lapset kurkkia näistä ikkunoista käräjätuvan tapahtumia? Entä kehottikohan talossa asuneen tuomarin rouva piikaa pistämään kahvipannun tulelle, kun väkeä alkoi valua ulos käräjätuvasta?
Nykyään kahvipannu pysyy 1800-luvulla rakennetussa puutalossa kylmänä, mutta entisessä käräjätuvassa, nykyisessä museokahvilassa tarjoillaan kahvia pitkin päivää.
Vuonna 1849 nykyisen ulkoasun saanut käräjätupa on toiminut kahvilana vuodesta 1982, saman aikaa kuin Kuopion ulkomuseon nimellä aloittanut korttelimuseokin.
Lapsena ulkomuseo kahviloineen oli yksi maailman kiehtovimmista paikoista. Silloin kuvittelinkin, että Pikku-Pietarin istui juuri museokahvilan katolla jutellessaan Jumalan kanssa.
Lapsuudesta mieleeni ovat jääneet myös museokahvilan munkkirinkilät. Se, kuinka tuore munkki tuoksui jo kahvilan eteisessä. Se, kuinka munkkia syödessä sokeria oli aina nenässä asti.
Sama tuoksu tervehtii minua tälläkin kertaa. Tilaan kahvin ja munkkirinkilän, tietenkin. Kuvaaja kehuu valitsemaansa suolaista croissantia.
En ihmettele lainkaan, että haastattelemani henkilöt kertoivat tulevansa museokahvilaan silloin, kun aikaa kahvilassa istumiseen on hieman enemmän. Korttelimuseon pihalla todella pääsee irti kaupungin hulinasta, eikä yksikään lokki tai naakka havittele samaan pöytään.
Kesäkaudella museokahvila on auki tiistaista sunnuntaihin kello 10-17.
