Munkintuoksuista tunnelmaa Vartialassa
Niina Korhonen
Pieni huoltoasema ja kahvio Joensuuntien varressa on sympaattinen ja paikkakuntalaisille tuttu, vaikka paikan nimi on vuosien varrella vaihtunut. Nykyään se tunnetaan Vartialan Seona.
Toimittajan lapsuudessa huoltoasema oli vielä merkkiään Kesoil. Tuolloin ikkunanvieruspenkeillä istuivat tupakkamiehet paksun savuverhon takana, ja lapset saivat valita pennillä irtokarkkeja tiskin takaa.
Nykyinen Seon rakennus on kuitenkin tuore. Se rakennettiin uudelleen vuonna 2008 vanhan ollessa liian huonokuntoinen. Muutokset on nähnyt myös riistaveteläinen Vesa Ihalainen, joka on ollut paikan vakioasiakas 1970-luvun alkupuolelta lähtien.
- Tällä kahviolla on omanlainen tunnelma, joka on muuttunut vuosien aikana. Ei täällä ihan samanlaista ole kuin vuosia sitten. Käyn täällä viikoittain kahvilla ja munkilla. Sekä tietenkin Hellua tapaamassa, Ihalainen sanoo viitaten kahvion työntekijään Helena Räsäseen.
Töiden ohessa Räsänen ehtiikin heittämään huulta asiakkaiden kanssa. Kesällä tosin talvea vähemmän, sillä lomamatkalaiset tuovat vilinää kahvioon.
- Työpäiväni alkaa viiden maissa, jolloin valmistan munkkitaikinan. Munkkeja menee paljon, joskus joudun tekemään uuden satsin.
Iltaa kohden ruuhka vähenee, mutta puheensorinalle ei välttämättä käy samoin.
- Iltaisin meitä istuu täällä puolenkymmentä ukkoa. Keskustelun pääartikkelia ei ole, kunhan jutellaan siitä, mitä kullekin mieleen juolahtaa, Ihalainen kertoo.
Langettava herkku
Kello yhdeksän aikaan keskiviikkoaamuna lämpömittarin elohopea ehti kohota jo 25 asteeseen. Sää alkaa olla liian lämpöinen kuopiolaiselle Antti Rautajärvelle.
- Näin kuumalla ei maistu edes herkullinen munkki, johon yleensä lankean. Minun puolestani kesäsää saisi pysytellä 20 asteen alapuolella.
Vartialaan Rautajärvi pysähtyi matkallaan taimikon heinäykseen Tuusniemelle. Eläkeläisen päivät kuluvat kesällä taloa korjatessa ja moottoripyöräajeluilla.
- Nykyään ajot ovat lyhyempiä, nuorempana reissattiin Euroopassakin.
Rautajärvi poikkeaa omien sanojensa mukaan usein kahvioon. Tunnelma on siellä tuttu ja sokeriset munkit maukkaimpia.




