EmediateAd

Esko Kähkönen rakensi autoa yhdeksän vuottaFord A Phaeton lehmihaasta moottoritielle

A A
10.8.2010 5:00
Kuva: Aake Roininen

Avoautossa voi matkustaa viisi henkeä.

Kuva: Aake Roininen

Esko Kähkönen teki osien keräämisessä valtaisan urakan, koska internet ei ollut vielä apuna.

Kuva: Aake Roininen

Oliivinpunainen ratti oli vain vuoden 1928 mallissa, joten sen hakeminen teetti paljon työtä. Mittaristo on Eurooppaan tuoduissa autoissa kilometrilukemin.

Kuva: Aake Roininen

A-mallissa on myös pieni kaasupoljin, toisin kuin edeltäneessä T-mallissa.

Kuva: Aake Roininen

Veden lämpömittari keulalla on lisävaruste.

Kuva: Aake Roininen

Moottorit olivat 1920-luvun lopulla yksinkertaisia.

Kuva: Aake Roininen

Kone käy, vaikka sytytysjohdot ovat irti, Esko Kähkönen todistaa.

Kuva: Aake Roininen

Varapyörä on takana, tavaratila taas takapenkin alla.

Teppo Komulainen

Maatalon lehmihaassa Joroisten Kuvansissa ylösalaisin maannut autonraato oli niin kurjassa kunnossa, ettei kuopiolainen Esko Kähkönen aluksi tiennyt, minkä kulkineen jäänteitä hän oli ostamassa vuonna 1975.

Maata vasten ollut yläosa oli täysin märäntynyt, lehmille syötetty suola oli puhkaissut lokasuojat, moottori oli napattu pyörittämään maatalouslaitteita, ja akselista oli tehty hevoskärryn pyöriä. Ehkä hupaisin reikä oli kuljettajan ovessa.

- Keskeltä ovea oli leikattu peltisaksilla pala pullapeltiä varten, Kähkönen nauraa.

Hän etsi vanhaa kanttiautoa ja löysin vihjeiden perusteella tämän A-mallin Fordin vuodelta 1928. Tarkemmin sanottuna se on Ford A Phaeton 35 AR.

Phaeton merkitsi lukuisista korivaihtoehdoista viisipaikkaista avoautoa. Nykyään avoautot ovat tyyriimmästä päästä, mutta 1920-luvun lopulla ne hinnoiteltiin halvimmiksi, koska peltiä tarvittiin umpiautoa vähemmän. Valmistusmaassa Yhdysvalloissa Phaeton maksoi 460 dollaria.

Hukkareissuja

Auton omisti vielä sama mies, joka osti sen uutena Varkauden Kellosta ja Kullasta. Rekisteristä se oli poistettu 1939. Avoautosta ei ollut talvisodassa iloa.

Auton täsmällinen tunnistaminen onnistui lopulta osien perusteella. Erikoisuutena oli neljään pyörään vaikuttanut käsijarru, jota valmistettiin vain vuonna 1928.

Autonraadon vahva puoli oli sen jykevä runko.

- Runko on hirmu kovaa ainetta. Venäläisillä terillä poratessa nousee vain savu ja kuuluu noitumista.

Kähkösellä on mittava kokemus vanhojen auton entisöinnistä, mutta A-mallin Phaetonin rakentelu museoautoksi vei häneltä peräti yhdeksän vuotta. Ennen nettiaikaa osia piti haalia sieltä täältä, ja hukkareissujakin tuli paljon.

- Piti vain kysellä ja mennä katsomaan. Sitten todettiin paikan päällä, että se olikin Mossen raato, Kähkönen hymähtää.

Onnekseen hän löysi toisen riutuneen Phaetonin, joka oli hylätty pystyasentoon. Se oli tietenkin märäntynyt vastaavasti alaosastaan, joten kahdesta kehnosta syntyi yhdistelemällä yksi kelvollinen.

40 hevosvoimaa

Auton nelisylinterinen moottori on iskutilavuudeltaan 201-kuutiotuumainen eli meikäläisittäin 3,3-litrainen. Vaihteistossa on kolme pykälää eteen ja yksi taakse. Kähkönen näyttää, että auto lähtee hyvin liikkeelle jopa kolmosvaihteella.

40 hevosvoimaa tuuppaavat 1 100-kiloista autoa hyvin moottoritielläkin, Kähkönen vakuuttaa.

A-malli oli ensimmäinen virallinen Ford 1903-1904. Toisen kerran nimi oli mallistossa 1927-1931. Tuolloin se seurasi legendaarista T-mallia, jota oli valmistettu peräti 18 vuotta. A-mallia valmistettiin Yhdysvaltojen lisäksi useissa maissa.

Autovanhus ei suinkaan seiso käyttämättömänä. Kähkönen arvioi ajaneensa sillä noin 50 000 kilometriä, joskus jopa talvella. Yleensä talviautoilu hoituu kuitenkin monta vuotta uudemmalla Fordilla, vuoden 1935 Fordorilla. Muita autoja miehellä ei olekaan.

Tänä kesänä matka on taittunut enimmäkseen kaksipyöräisellä ajokilla, tukka hulmuten vuoden 1953 Harley-Davidsonilla.

Ajokkini-palstalla esitellään omistajilleen rakkaita autoja ja muita kulkuvälineitä. Vinkkejä voi lähettää toimitukseen, teemat@savonsanomat.fi.

Ajokkini

Kommentoi artikkelia