| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Kummasta tykkäät enemmän, jääkiekosta vai käsilaukusta?
26.9.2009 0:01
Naisen syytä se on tämäkin kirjoitus. Olin nimittäin lukemassa valtakunnan päälehden kulttuurisivuja, kun vaimoni kysyi, kummasta tykkään enemmän, jalkapallosta vai jääkiekosta. Ja siinähän kävi kuten Ylen kisastudioiden juontaja Tapio Suominen saattaisi sanoa: otetaanpa kiinni tähän. Ajatukset ajelehtivat Hitler-tutkijan haastattelusta nahkakuulan ja kumilätkän pariin.
Kysymys oli sellainen, johon vain nainen pystyy. Puolihuolimattomaksi heitoksi naamioitu pähkinä, johon ei ole olemassa oikeata vastausta. En ole koskaan käsittänyt sitä hiuksenhienoa eroa, joka määrittelee sen, että joku käsilaukku on aivan ihana tai ihan kauhea. Samoin on mahdotonta panna jalkapalloa ja jääkiekkoa paremmuusjärjestykseen.Oma kohtaisilla kokemuksilla on turha julkisesti rehvastella. Katsomossa ja television äärellä koin myös vahvoja elämyksiä niinä vuosina, jolloin elämykset muutenkin ovat kaikkein vahvimpia.
Kaipa niillä hetkillä oli oma osuutensa siihen, että ammatiksi tuli se mikä tuli.
Nykyään vahvoja elämyksiä tulee katsomossa aika harvoin. Suomalainen juniorituotanto täyttää kiekkokaukalot pelaajilla, joilla kaikilla näyttäisi olevan samat ominaisuudet. Luistelutaitoa ja fyysisyyttä kyllä on, mutta taitoa ei niinkään.
Aulis Virtasen selostamien Englannin liigaotteluiden aikana kotimaisissakin jalkapallokatsomoissa oli imua. Nyt televisiosta vyöryvä kansainvälisten pelien tulva paljastaa, mikä on ero huippujalkapallon ja suomalaisen jalkapallon välillä. Eipä se katsomon penkki enää oikein houkuttele.
Jalkapalloilullisesti parasta aikaa ovat EM- ja MM-turnaukset. Ne, missä Suomi ei ikinä ole mukana. Jalkapallo on kuitenkin pelien kuningas, ja ensi kesänä on taas luvassa hienoja hetkiä television äärellä.
En enää jaksa syttyä verissä päin väittelemään, mikä on Suomen merkittävin saavutus jääkiekossa. Voittamisestahan kaikissa urheilukilpailuissa on kyse, ja Suomi on miesten turnauksissa voittanut vain kerran, MM-kisoissa 1995.
Suomen peli oli kaunista katseltavaa Lillehammerin olympiakisoissa ja vuoden 1994 MM-turnauksessa. Ehkä kauniimpaa kuin koskaan aikaisemmin tai sen jälkeen. Voitto vain jäi uupumaan, vaikka Suomen ja muiden joukkueiden nimilistat olivatkin komeammat kuin Tukholmassa 1995.
Torinon olympiakisoissa parhaista NHL-pelaajista koottu yhdistelmä näytti, mistä jääkiekossa loppujen lopuksi on kysymys. Peli on yksinkertaista, kun se oikein osataan. Suomi pelasi paremmin kuin miesmuistiin.
Ja silti lopussa Ruotsi voitti. Ruotsilla oli vähän tuuria ja paljon voittamisen taitoa.
Huuhkajiksi nimetyn Suomen jalkapallomaajoukkueen ympärillä kai voisi väitellä siitä, mikä on sen tarjoamista pettymyksistä kaikkein suurin. Vaihtoehtoja riittää, ikävä kyllä.
Tasapeliksi menee, kun kumpikin laji herättää edelleen tunteita. Aina se sykähdyttää, kun joku rikkoo rutiinin ja tekee kaukalossa jotain omaperäistä. Tai kun taitavampi joukkue voittaa iilimatopuolustuksen.
Kirjoittaja on Karjalaisen urheilutoimittaja.
