Novelli: Rakkaudesta lajiin, osa 3

Isä ajaa rauhallisesti. Tuntuu, että sillä ei ole mitään kiirettä kotiin, vaikka Suvi on varmasti laittanut jo saunan lämpiämään. Isä hyräilee radiosta tulevan kappaleen mukana. Minä laitan volyymia pienemmälle.

-Hei älä tää on hyvä biisi!

- Sä pidät aina hullun kovalla, onkohan sulla alkanut kuulo mennä?

- Joo sirkat on jo kadonneet kuule kauan sitten, isä naureskelee.

- Mä en ole ikinä edes tajunnut tota sanontaa.

- No se tarkoittaa, että tietyn taajuuden ääniä ei enää kuule kun vanhenee…

- Joo ei kiinnosta!

Ärsyttää, että kuulostan ihan kiukkuiselta kakaralta, mutta en voi itselleni mitään, tekee mieli taas rassata kipeitä varpaita.

- Aina peli ei kulje Petja, kyllä sä tiedät sen.

- Joo, joo!

Isä on hetken hiljaa. Sitten huulille nousee hymy.

- Sun täytyy sitten opettaa siskoillesi mitä heinäsirkat on, kun isäukko ei niitä enää kuule. Muistatko kun olit pieni ja me otettiin se väsähtänyt heinäsirkka lemmikiksi ja laitettiin se tyhjään mehukanisteriin ja sä yritit syöttää sille salaattia muistatko?

- Jep.

- Sä annoit sille nimenkin, oliko se Unto vai mikä?

- Unski. Ja ei se ollut väsähtänyt, se oli varmaan haavoittunut ja se oli eläinrääkkiä, että me pidettiin sitä siinä purkissa, oikeesti sä ja äiti ette ole kyllä ihan skarpimmasta päästä, miksi te annoitte mun vangita sen?

Isä näyttää aidosti hämmentyneeltä.

- Niin joo, totta. No mutta pidithän sä Unskille sitten hienot hautajaiset.

- Antropomorfismia.

-  Mitä?

- Eläimen inhimillistämistä. Meillä puhuttiin siitä koulussa.

Isä on hetken hiljaa. Sitten hän hymyilee.

- Onneksi sä olet noin fiksu. Susta tulee maailman fiksuin isoveli.

Isä ajaa pihaan. Nousen autosta ja paiskaan oven kiinni sanomatta mitään. Menen suoraan pesuhuoneeseen, en vastaa Suvin moi miten meni peli -huutoon. Ei Suvia oikeasti edes kiinnosta. Se nukahtaa aina jos katsotaan tennistä televisiosta. No nyt se kyllä nukahtaa muutenkin koko ajan, koska kaksoset painaa öisin rakkoa ja pitää juosta vessassa tunnin välein. Kaikkea tällaista ällöttävää Suvi nykyään selittää aamiaispöydässä. Äiti sanoi, että se on normaalia, että raskaus vaikuttaa sillä tavalla naiseen, oman ruumiin suhteen tulee tosi avoimeksi. Hyi helvetti, sanoin äidille ja näin, että äitiä nauratti, vaikka se yritti pitää pokan. Surettaakohan äitiä, että nyt isä saa lisää lapsia toisen kanssa, kun äidin kanssa ei enää onnistunut? Kun naisella tulee se raja vastaan.

Isä tulee perässä pesuhuoneeseen. Sillä on mukana kokispullo ja kaksi lasia.

- Petja, painaako sua joku? isä kysyy ja istuu penkille viereeni.

Tunnen kuinka silmissä polttelee. Isä laittaa käden olkapäälle ja se vain pahentaa poltetta. Revin lenkkarin pois jalasta. Sukka on tahriintunut verestä. Revin senkin pois ja pistän käden mustuneelle varpaalle, jossa kynsi roikkuu vielä jotenkuten kiinni. Pikkuvarpaan vanha haava on taas ihan auki.

- Ai hitto, isä sanoo.

- Sun piti teipata ne mutta sä et muistanut!

Kuulostan taas pikkulapselta. Tällä tavoin kaksosetkin sitten parkuu  ja kitisee ja isä ei kuule enää muuta kuin niiden vaativat äänet, kukaan ei kuule enää minua, kukaan ei roiku kentän laidalla ja pyydä keskittymään peliin.

Isä ottaa kaapista pumpulia ja desinfiointiainetta ja alkaa putsata varvasta. Sattuu, mutta en sano mitään, pelkään että suusta tulee ulos taas kaksosten ääni.

- Mä teippaan tämän nyt kiinni, se on parempi, että kynsi putoaa sitten itsekseen pois, ei kannata repiä, isä sanoo.

- No ei tietenkään.

- Ja puhdistetaan tämä vanha haava.

En sano mitään. Isä katsoo minua ja laittaa taas käden olkapäälleni.

- Kyllä mä tulen katsomaan harjoituksia ja pelejä jatkossakin. Ekana vuonna voi tietenkin olla vähän tiukkaa, mutta vauvat kasvaa nopeasti ja sitten se taas helpottaa.

- Joo, joo, sanon ja ryystän kokista.

- Mitä mä voisin sanoa tai tehdä mistä tulisi parempi mieli?

Katson isää. Olen ihan vakava. Isä katsoo takaisin, näkee että se odottaa nyt jotain tosi syvää.

- No on yksi juttu.

- Mikä?

- Anna kaksosten nimeksi Serena ja Venus.

Isän silmät syttyvät, mutta hän pitää kuitenkin naaman vakavana. Se on meidän juttu, ei saa purskahtaa nauruun tai toinen voittaa.

- Suvi ei ehkä innostuisi.

- Ei se varmaan edes tiedä, että ne on tennispelaajia, väität vaan että ne on susta kauneimmat tytönnimet mitä tiedät.

- Serena ja Venus Romppainen.

- Rakkaudesta lajiin.

Isä kaataa lasiin kokista ja kippistää kanssani.

- Rakkaudesta lajiin.

Isä juo parilla kulauksella lasinsa tyhjäksi ja nojaa seinään. Tuijotan varpaitani ja veristä tennissukkaa jalkojemme välissä. Tajuan, että kohta voin jo lainata isän sukkia ja kenkiä. Nojaan seinään samalla tapaa kuin isä ja sanon:

- Kohta meillä on yhtä isot jalat.