Taimen kaipaa ihmistä

Tervon Äyskosken rantaan on ilmestynyt sinne tänne kivikasoja. Yhden röykkiön ympärille on kerääntynyt kahluuhousuihin sonnustautunut taimenen ystävien joukko.

Yksi lapioi muoviämpäreihin nyrkinkokoisia kiviä. Muut kantavat kiviä koskeen.

- Virtavesikutuiset lohikalat kuten taimen tarvitsevat sopivan alustan kutupaikaksi. Meidän tarkoituksemme on viedä koskeen kiviainesta, johon taimennaaras voi kaivaa mätiä varten kuopan, talkoiden toteutusta ohjaava kalabiologi Ilkka Vesikko kertoo.

Pikku hiljaa pohja alkaa vaaleta, kun kivetyt häävuoteet paistavat tummasta vedestä. Muutamassa tunnissa talkoolaiset saavat valmiiksi kaksi soraikkoa. Molemmat ovat lähellä rantaa, alle metrin syvyisessä vedessä.

- Kun mäti on hedelmöitetty, taimenet peittävät kuopan. Soraikot pitää sijoittaa niin, että vesi virtaa sopivalla nopeudella mätimunia suojaavien kivien välistä. Alavirran puolella on oltava poikasille soveltuvaa, suojaista virtaa. Se ei saa olla nopeudeltaan liian kiivasta eikä myöskään liian hiljaista, Vesikko selvittää.

Tärkeää työtä

Jos kaikki menee hyvin, ensimmäiset kutuparit ilmestyvät soraikoille jo tänä syksynä. Keski-Suomen korkeudella taimenen kutu ajoittuu syys- ja lokakuun vaihteeseen. Poikaset kuoriutuvat toukokuussa. Siitä alkaa kivinen tie taimeneksi.

- Kalat eivät hoida poikasiaan. Omien geeniensä säilymisen turvaamisessa ne panostavat laadun sijasta määrään, Vesikko kertoo ja jatkaa:

- Yhdessä pesässä voi olla toistatuhatta mätimunaa. Valtaosa niistä kuolee heti kuoriutumisen alussa, ja jäljelle jääneistäkin useimmat ensimmäisen elinvuotensa aikana.

Talkoolaisten tekemä työ on siis taimenen säilymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Ilman ihmisen auttavaa kättä kutupaikkoja ei ole tarpeeksi.

Monet eteläisen Suomen virtavedet ovat yhä uittoperkausten jäljiltä retuperällä. Kalabiologin silmään Äyskoski näyttää kuitenkin varsin kelvolliselta taimenen elinalueelta.

- Täällä on reilusti pinta-alaa, vaihtelevaa virtaa ja veden laatu on hyvä, Vesikko summaa.

Toivoa on

Monien muiden virtavesien tavoin Äyskoskikin on kalataloudellisesti kunnostettu. Valitettavasti kunnostukset eivät ole kovin usein tuottaneet toivottua tulosta. Taimenet eivät ole palanneet uudelleen kivettyihin koskiin. Uusi tutkijapolvi kuitenkin tiedostaa kunnostuksissa tehdyt virheet.

Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen tutkija Jukka Syrjänen on erikoistunut taimenen elinolojen tutkimiseen ja sen elinehtojen kartoittamiseen. Hän ei epäröi kertoa, miksi kunnostukset eivät toimi:.

- Kun kunnostukset aloitettiin, ei oltu alan asiantuntijoita. Lisäksi kaikki raha meni itse kunnostuksiin, tutkimustyötä tai seurantaa ei tehty lainkaan. Niinpä kunnostuksia on tehtävä koneellisesti uudelleen tai täydennettävä käsin talkoovoimin niin kuin Tervossa.

Viime vuoden lopussa järvitaimenen uhanalaisuusluokitus nostettiin erittäin uhanalaiseksi. Kutupaikkojen vähyyden lisäksi ongelmana on liikakalastus. Taimenet jäävät järvillä verkkoihin eivätkä enää pääse palaamaan koskille kutemaan.

- Mikäli taimen halutaan pelastaa, pitäisi ainakin jokisuut ja järvien kapeikot rauhoittaa verkotukselta kokonaan ensitilassa, Syrjänen sanoo.

Juuri tällä hetkellä suomalaisen villin järvitaimenen tulevaisuus näyttää siis synkältä. Pilvien välistä loistaa kuitenkin pieni valonsäde. Niin kauan kuin taimenella on ystäviä, sillä on toivoa. Sitä vahvistaa vilkaisu uupuneeseen talkooväkeen.

Uusimmat

Luonnossa

Utössä on nähty erittäin harvinainen lintu, nokitasku

Nyt kannattaa katsoa taivaalle: luvassa kunnon revontulimyrsky

Luvat kuntoon ja kaloja koukkuun

Kuivuus tappanut jo 12 miljoonaa puuta Kaliforniassa

Pukeudu vaaleaan, jos haluat välttää mehiläisiä

Tämä otus on lammikoiden pulputusten takana

Kuningaslohi nousi Suvaksen sylistä

Kuha kuin hakotukki – Katso komeat kalakuvat

Kuningaslohi iski täkyraksiin

Seitsenvuotias sai kahdeksan kilon hauen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.