| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Teemu Selänne: Eiköhän se ollut nyt siinä
Teemu Selänteen (oik.) olemuksesta oli havaittavavissa muutakin kuin pettymystä.
Lisää aiheesta
- Koivu jatkanee, Peltonen arpoo 18.5.08 4:19
Le Colisée Quebec, 17. toukokuuta vuonna 2008.
Pelikellossa on jäljellä kymmenkunta sekuntia. Suomi johtaa MM-kisojen pronssiottelua Ruotsia vastaan 4-0. 37-vuotias Teemu Selänne tietää, että hiekka tiimalasissa käy vähiin. Hän ottaa kiekon haltuun Niklas Bäckströmin maalin takana, mutta ei lyö sitä ränniin, ei heitä purkukiekkoa keskialueelle.
Hän haluaa pitää sen itsellään. Selänne luistelee vasenta laitaa kohti Ruotsin päätyä. Häntä 17 vuotta nuorempi tuleva ruotsalainen supertähti, Washingtonin sentteri Nicklas Bäckström yrittää vielä riistää kiekon Selänteeltä.
Bäckström ei onnistu. Summeri soi. Teemu Selänne hymyilee, ja ottaa kiekon talteen.
Hän tietää, ettei enää koskaan pukeudu leijonapaitaan. Se, mikä alkoi 11. marraskuuta 1988 Bernissa, päättyi lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin Quebecissa. Nuorella Bäckströmillä ura Tre Kronorissa on vasta alussa.
Puolitoista tuntia myöhemmin Le Coliséen haastattelualueelle saapuu hyväntuulinen Selänne. Doping-testi osoittautui pitkäkestoiseksi ponnistukseksi. Tapojensa mukaisesti Selänteellä ei silti ole kiire mihinkään. Mies hörppii pullonsuusta Molson Canadiania ja näyttää onnelliselta kuin Coliséen kivijalan lihavimman hiiren napannut kissa.
-Eiköhän se ollut siinä. Kultaa tultiin tietysti hakemaan, mutta mulle voitettu pronssi on mukavampi juttu kuin hävitty hopea, Selänne linjaa.
-En ole koskaan päättänyt arvoturnausta voitto-otteluun. Naganon olympialaisista tuli myös pronssia, mutta en pelannut siinä ottelussa nivusvamman vuoksi, hän muistelee.
-Hopeamitaleita on useampia, mutta ne ovat kaikki hävittyjä.
Moni näki Selänteen pronssiottelun loppuhetkien eleissä myös viitteitä koko uran viimeisestä ottelusta. Teemu ei kuitenkaan olisi Teemu, ellei hän jättäisi pientä jokerikorttia hihaansa.
-Päätöksen NHL-uran jatkosta teen 1. heinäkuuta mennessä, sanoo mies, joka sanoi samat sanat myös viime kevään Stanley cup –juhlien jälkeen.
Sen jälkeen päätös siirtyi ja siirtyi, kunnes Selänne palasi kaukaloon helmikuussa.
Selänne kirjautti Halifaxin ja Quebecin jäillä 3+4 tehopistettä. Usein näytti siltä, että alavireinen Selänne tukehduttaa Suomen ykkösketjun muiden lenkkien, Ville Peltosen ja Saku Koivun pelin.
-Minulle oli iso asia pelkästään se, että Teemu tuli tänne. Hän on 37-vuotias, ei hän pysty enää samanlaisiin ihmetekoihin kuin nuorempana. Hän voi pelata vielä monta vuotta, mutta hän ei ole enää sama pelaaja kuin 1990-luvulla. Silti Teemu tuli tänne ja pelasi niin hyvin kuin pystyi, väistyvä päävalmentaja Doug Shedden toteaa.
Säkenöivään Selänteeseen tottuneelle miehen peli näytti Kanadassa välillä vaisulta ja haluttomalta. Selänteelle itselleen on ihan sama, miltä se ulospäin näytti. Yhden asian mies haluaa silti tehdä selväksi.
-Olen pelannut parempiakin turnauksia, mutta jos joku väittää, että en vetänyt täällä täysillä, niin se on ihan täyttä paskaa, Selänne täräyttää.
Näkemys, jonka mukaan MM-kisoissa ei pitäisi pelata pronssiottelua, valtaa alaa. Kahden pettyneen joukkueen ronttaamisessa väkisin kaukaloon ei tunnu olevan ihan mahdottomasti järkeä. Esimerkiksi Saku Koivu sanoi hävityn välierän jälkeen, ettei pronssista tarvitsisi pelata. Himmein mitali kaulassa mies tosin pyörsi puheitaan.
Stanley cup –voittaja Selänteelle tuo tinan, kuparin ja muutaman muun ainesosan sekoitus maistuu yllättävän makealta.
-Tiesin jo tänne tullessani, että nämä ovat viimeiset otteluni maajoukkueessa. Se ura on hienoa päättää voitettuun otteluun.
-Jääkiekko ja maajoukkue on tuonut minulle mielettömän määrän ystäviä, muttei yhtään vihamiestä. Voin olla äärettömän ylpeä urastani, Selänne tunnelmoi, ja räjäyttää samaan hengenvetoon pankin pienellä takapotkulla:
-Jos joku olisi sanonut mulle 17-vuotiaana, että pelaan tällaisen uran, olisin kysynyt että mitä sä polttelet.
Selvä. Se oli siinä.
Kun kerran Quebecissa ollaan, niin au revoir, monsieur Selänne.
